VESTERINEN suku,Uusikirkko/Kanneljärvi>Rautalampi. 1470.

[tommypohjanen]

Tietääkö kukaan lisää tästä VESTERINEN suvusta,seuraavista henkilöistä?

VESTERINEN suku, (Baltiasta,Semgallin maakunnasta - nykyistä Latviaa>)Uusikirkko/Kanneljärvi>Rautalampi

Silvester*1470-
lapsia:
VESTERINEN 67,Matts*1500-†1568 Uusikirkko†Kanneljärvi
Karjalan kannaksen vanhin merkintä on vuodelta 1543,jolloin hän on merkitty erään nautakunnan päämieheksi.1551 hänet mainitaan lautamiehenä ja 1557-68 ensimmäisen/(nimismiehen) neljännes kunnan päämieheksi.Hän oli Uudenkirkon eli Kanneljärven vaurain talonpoika vuoden 1559 peltojen pinta-alamittauksessa ja varustettu merkinnällä "helskatt"(koko vero).
lapsia:
X,
Pekka,
Lars†1604.

VESTERINEN 68,Oluff*n.1526-†1595Karjalan Kannas>Rautalampi,Kerkonjoensuu, talollinen, perusti Rautalammille,Kerkonjoensuuhun uudistilan 1561,Kerkonjoensuu1(Sorri),jonka mukaan kylä sai nimen Vesterilä.
puoliso KORHONEN vaimo Persdotter
lapsia:
X=Pehr*(n.)1550/n.1556/1560-†1633/(n.)1634,
X=52,Margeta*1582-†1635*Rautalampi(*Kerkonjoensuu,Sorri) & puoliso KORHONEN 60,Påhl*1578-†1639.

VESTERINEN Pehr*(n.)1550/n.1556/1560-†1633/(n.)1634*Uusikirkko†Rautalampi,Kerkonjoensuu,Vesterilä,
Pekan (Westerinen) talo halottiin ensi kerran maakirjassa vuonna 1617, jolloin
toisen puoliskon sai hänen toinen poikansa Silvester. Vuonna 1620
Kerkonjoensuussa oli neljä taloa, isäntinä Pekka ja Silvester Westerinen ja
Paavo ja Olli Korhonen. Kantatalon nimeksi vakiintui Sorri ja Silvesterin taloa
alettiin kutsua Westeriläksi.
puoliso HUUSKONEN Inga*(n.)1550
lapsia:
X=Lars*1570/n.1580-,
Silvesteri*n.1585-+1649&n.1609,perusti Vesterilään oman tilan,
Antti,
X=Carin*(n.)1585/n.1592/1600-†(n.)1642*ja†Rautalampi,Kerkonjoensuu,Vesterilä, &noin 1613
puoliso Pehr Sorri*n.1580.

VESTERINEN 63,Lars*1570/n.1580-†1634*Rautalampi,Kerkonjoensuu†Rautalampi
puoliso RAATIKAINEN /KOLARI vaimo Henricsdotter*1570-
lapsia:
X=Maria*n.1582/1590-& puoliso TOIKKANEN Jöns*n.1578/1590-,
X=Helena*1586.

VESTERINEN Helena*1586-†1607*Rautalampi&Rautalampi&n.1607
puoliso HUTTUNEN Michel*1582/1593-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VESTERINEN-NIMESTÄ JA VANHIMMISTA TUNNETUISTA ASUINPAIKOISTA
Vesterinen-nimen pohjana on latinalaisperäinen erisnimi Silvester, joka tarkoittaa metsistynyttä.
*

Vuonna 1541 laadittiin Savosta ensimmäinen maakirja, johon merkittiin jokaisen verovelvollisen nimi ja hänen suoritettavakseen arvioitu vero. Pitäjät oli tuolloin jaettu neljänneskuntiin, joita useimmiten oli nimensä mukaisesti neljä ja nämä taas kymmenyskuntiin, joita oli kuusi. Varsinaisia kylännimiä ei vielä käytetty.
*

Tuolloin Vesterisiä asui Juvalla, Säämingissä ja Rantasalmella Putkisalmen neljänneksessä. Juvalla Vehmasselällä asui Pekka Vesterinen perhekuntineen. Säämingin neljänneskunnan, Tolvanniemen kymmenyskunnan verokuntien ja -isäntien luetteloissa esiintyy 1541 Antti ja 1546-1550 sama Antti ja Tahvana, joka ilmeisesti oli hänen poikansa. Rantasalmen Putkisalmessa asui myös Pekka Vesterinen, joka mm. toimi lautamiehenäkin vuonna 1546.
*

Vuonna 1562 Vesterisiä on maakirjojen mukaan asunut ainakin Juvalla Vesikansan neljänneksessä ja Rantasalmella sekä Putkisalmen että Rantasalmen neljänneksessä.
*

Savon vanhimmissa tuomiokirjoissa esiintyvät Rantasalmen käräjillä 1563 Matti ja Pekka, 1564 Pekka, Olli (Ollij) ja Perttu (Bertiill). Savon hopeaveroluettelossa vuodelta 1571 esiintyvät Pellosniemellä Pellosniemen neljänneksessä asuva Antti (Anders Westerin), Juvan Vesikansan neljänneksessä asuva Pekka (Per Vesterin) ja Rantasalmella Keriharjun neljänneksessä asuva toinen Pekka (Per Westerin l. Peder Westerinen) sekä Putkisalmen neljänneksessä asuva Matti (Matt Westeren l. Madz Vesterinen). Hämeen puolella Rautalammilla asui Olli (Oleff). Rautalammin Olli saattaa olla muuttanut Rantasalmelta, mutta ei taida olla kuitenkaan tuo tuomiokirjoissa mainittu.
*

Ensimmäiset maininnat Vesterisistä Karjalan Kannakselta ovat Kanneljärveltä, jossa 1543 verotusluettelossa esiintyy Matti. Vuosien 1551 ja 1553 lautamies- ja veroluetteloissa hänet on mainittu Matti Westerinpoikana (m Westerin[poi]ca), joka vuoden 1567 verotusluettelossa esiintyy nimellä Madz Westerinen. Poikia hänellä oli ainakin Pekka ja Lauri. Matin kuoltua 1569 isännäksi tuli hänen poikansa Lauri. Kanneljärvellä on sukua asunut enemmänkin. Tietoja 1500-luvun puolen välin tienoilta on myös Muolaasta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
HÄMEEN ENSIMMÄISET WESTERISET

Uusi koti Rautalammilla

Elettiin noin 1500-luvun puoltaväliä, kun jossain Savon ja Hämeen välisessä erämaassa vaelsi pieni ryhmä Savon puolelta tulossa olevia ihmisiä. Joukkoa johti Tuomas Korhonen -niminen mies. Mukanaan hänellä oli perheenjäseniä: Heikki-veli, molempien vaimot, lapsia sekä muuan Olli Westerinen. Olli oli joko veljesten sisaren mies tai jommankumman vaimon veli. Välttämättömät tarvekalut oli koottu mukaan, evästä sujautettu konttiin, veneet oli lastattu, koirat juoksentelivat ympärillä, saattoipa purilaiden eteen olla valjastettuna hevonenkin.

Hämäläisillä oli vanhastaan ollut Pohjois-Hämeen tavattoman laajoissa erämaissa omia nimettyjä eräpalstojaan, jonne kesällä lähdettiin kalastamaan ja metsästämään, mutta missä ei ketään vakinaisesti asunut. Valtion verotulojen suuruus riippui kuitenkin maanviljelystilojen määrästä, joten vuonna 1542 kuningas Kustaa Vaasa julisti kaikki nämä erämaat kruunun omiksi. Kenellä tahansa halukkaalla oli mahdollisuus asettua sinne asumaan, kunhan maksaisivat kruunulle kuuluvat verot. Samalla saatiin erämaihin asukkaita turvaksi mahdollisia venäläishyökkäyksiä vastaan.

Tämä sopi Tuomaalle ja Ollille hyvin, sillä tuohon aikaan väestö oli Savossa kasvanut niin, ettei pienillä kotitiloilla tahtonut elantoa kaikille riittää. Peltoviljelys kulki vielä lapsenkengissään ja kaskiviljely vaati paljon tilaa.

Hämeen pohjoisiin erämaihin oli syntymässä Rautalammin seurakunta ja sinne Tuomas ja Ollikin olivat matkalla. Kerkonjoensuusta entisiltä jämsäläisten eräsijoilta oli löytynyt hyvä talonpaikka - vain noin 60 vuotta myöhemmin kuin Kolumbus ”löysi” Amerikan. Todennäköisesti miehet olivat tehneet eräretkiä paikalle jo aikaisemmin ja rakentaneet sinne pienen sisäänlämpiävän kalasaunankin. Nyt oli kuitenkin tosi kyseessä, oli lähdetty lopullisesti uudisasukkaiksi.

Kerkonjoensuuhun päätettiin jäädä. Ympäristö näytti sopivalta kaskeamiseen, kalastukseen ja metsästykseen ja veneellä pääsi hyvin parin peninkulman päässä olevalle kirkolle Talliniemeen. Rautalammin suurpitäjä perustettiin 1561 ja hallinnollisesti se kuului Hämeenlinnan lääniin. Alue oli hyvin laaja: se jakautui myöhemmin 27 itsenäiseksi kunnaksi. Noihin aikoihin tilallisia Rautalammilla oli jo n. 90 , mutta talot olivat kovin hajallaan, joten varsinaisista kylistä ei voinut oikein puhua.

Olli asui aluksi yhteisessä talossa Tuomaan kanssa, mutta jo vuonna 1565 hän teki naapuriin oman talon. Hämäläisistä oli jatkuvaa harmia. He pitivät vanhoja eräpalstojaan edelleen ominaan ja hyökkäilivät silloin tällöin kalastusmatkoillaan savolaisten uudisasukkaiden kimppuun. Edellisenä vuonna rautalampilaiset olivat saaneet oikeuden päätöksen, jolla hämäläisten oikeudet Rautalammin alueella mitätöitiin, mutta vielä Olli Westerisen Pekka-poikakin joutui asiasta taistelemaan. Vuonna 1601 Jämsän kirkkoherra riiteli Pekan ja Lemetti Korhosen kanssa käräjillä kaskesta, jonka Pekka ja Lemetti olivat kaataneet, mutta kirkkoherra väkivalloin polttanut ja kylvänyt ja korjannut siitä 30 tynnyriä ruista. Kirkkoherra väitti miesten ryöstäneen tästä 12 tynnyriä, vaikka kaski oli kuulemma Jämsän pappilan mailla. Myös kalavesistä riideltiin jämsäläisten kanssa.

Olli ryhtyi riuskasti talonpitoon. Tasatahtia Tuomaan kanssa hän kartutti omaisuuttaan: vuonna 1571 molemmilla oli jo viisi lehmää, kolme hiehoa, kaksi tammaa, viisi lammasta ja kaksi sikaa kummallakin. Ollilla oli lisäksi yksi vuohi. Tuohon aikaan osa eläimistä asusti usein sisällä savupirteissä. Siellä saatettiin pitää lampaita, porsaita, jopa kovilla pakkasilla hevosia.

Kaskiviljely oli raskasta, mutta runsaasti versova korpiruis antoi kaskissa hyvän sadon, usein paremman kuin pellosta olisi saatu. Lisäksi kaskissa viljeltiin naurista. Ruoanlisää saatiin metsästyksellä ja kalastuksella.

Lapset kasvavat - suku jatkuu

Ollilla oli ainakin Marketta ja Pekka -nimiset lapset. Pekka lienee syntynyt noin vuoden 1560 paikkeilla. 7-vuotiaaksi asti lapset kulkivat yleisesti paitaressuina, avojaloin, pitkä hihallinen pellavapaita yllään kesät talvet. Pienemmille tarpeilleen saattoi talvellakin pinkaista ulos ilman kenkiä, mutta enimmäkseen pienet lapset viettivät talven sisällä savupirtissä. Marketta avioitui aikanaan naapurin Paavo Korhosen kanssa. He saivat ainakin seitsemän poikaa, joiden kautta Korhosen suku levisi Rautalammille ja lähipitäjiin.

Pekan ollessa noin 10-vuotias alkoi neljännesvuosisatainen sota Venäjää vastaan, myöhemmin pitkäksi vihaksi kutsuttu. Pekan nuoruuden aikana kulki Rautalammin kautta koko ajan joukkoja Käkisalmeen ja Pähkinälinnaan. Sotilaiden mukana kulkeutui toisaalta uutisia, toisaalta kulkutauteja. Olli kuoli ennen vuotta 1595, jolloin vihdoin solmittiin Täyssinän rauha ja raja Venäjää vastaan työntyi kauemmas itään.

Rautalammin miehiä oli mukana myös vuosina 1596-97 käydyssä nuijasodassa, mutta Pekka ei todennäköisesti siihen onnekseen osallistunut. Vuoden 1597 tammikuussa 600 talonpoikaa sai surmansa Savon nuijakapinassa Suursavon (Mikkelin) pappilan luona.

Talonpoikien asema ei juuri parantunut uuden kuninkaan valtaanpäästyä, vaikka niin luultiin. Kaarle-kuningas alkoi antaa baltialaiselle aatelille läänityksiä Suomesta. Myös Westerilä joutui 1604 vuosikymmeneksi monien muiden rautalampilaistilojen joukossa ratsumestari Fromholt Patkullin rälssiomaisuudeksi.

1600-luku alkoi muutenkin Suomessa perin huonosti. Ilmasto oli poikkeuksellisen ankara ja katovuosia tuli usein. Jälkeenpäin on puhuttu ”pienestä jääkaudesta”. Kaskiviljelijän rankan työn lisäksi Pekka sai kuitenkin myös yhteisöllisiä luottamustehtäviä: hänet valittiin käräjille lautamieheksi vuosina 1595, 1600 ja 1601.

Pekka meni naimisiin 1580-luvulla Inga Pekantytär Huuskosen kanssa, joka asui läheisessä Sonkarinsaaressa. Pekan lapsista tunnetaan parhaiten Lauri, Silvester ja Kaarina. Pekan poika Silvester rakensi oman talonsa isän talon viereen. Lauri siirtyi kotivävyksi Särkisaloon Heikki Raatikaisen eli Kolarin perheeseen. 1620 Kerkonjoensuussa oli neljä taloa, isäntinä Pekka ja Silvester Westerinen sekä Paavo ja Olli Korhonen. Pekan Kaarina-tytär nai Pekka Sorrin, joka kotivävynä otti 1634 Pekan kuoltua isännyyden talossa. Pekan poikien kautta suku on jatkunut elinvoimaisena nykypäiviin saakka. Pieni osa jälkeläisistä asuu edelleen Rautalammilla, joka on vuodesta 1775 ollut erottamaton osa Savoa. Hämäläisinä Westeriset siis pysyivät vain noin 200 vuotta.
Viesti nro 8 painatuspäivä 22.11.1998
Justiina Westerinen
Tärkeimmät lähteet:
Jalkanen, K.J. 1900. Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia.
Korhonen, Ilkka. 1997. Rautalammin ensimmäiset Korhoset. Wanha Tuomas 5/97, s. 11-15.
Kuosa, Tauno. 1963. Jokamiehen Suomen historia I-IV. WSOY. Porvoo.
Luukko, Armas. 1951. Elinkeinot. Teoksessa Hämeen historia II. Hämeenlinna.
Saloheimo, Veijo. 1959. Rautalammin historia. Pieksämäki.
Vesterinen, Eero. 1969. Polvesta polveen. Vesteristen Sukuseuran julkaisuja nro 2. Tampere
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VESTERINEN
Viesti nro 11 painatuspäivä 5.12.2002

PALA WESTERISTEN HISTORIAA

Justiina Westerinen

Esitelmä Vesteristen Sukuseuran sukujuhlassa 9.6.2002 Pieksämäellä

Kerron tässä esityksessäni jonkin verran lähinnä Westeristen Savon sukuhaaran vaiheista ja lähden liikkeelle 1500-luvulta. Tehdessäni sukuseuran viime vuonna julkaisemaa kirjaani Konstan Kronikka jouduin aika paljon lukemaan erilaisia historiateoksia ja niiden pohjalta kartoitin, missä Westerisiä asui tuolloin.

Vuonna 1541 laadittiin Savosta ensimmäinen maakirja, johon merkittiin jokaisen verovelvollisen nimi ja hänen suoritettavakseen arvioitu vero ja silloin nimeltä mainittuja Westerisiä asui jo Juvalla, Säämingissä ja Rantasalmella. Karjalan kannaksella Westerisiä oli ainakin Kanneljärvellä ja Muolaassa. Savon Westeriset ovat alun perin tulleet Karjalasta, mutta jo aiempina vuosisatoina, joista ei ole säilynyt kirjoitettuja tietoja.

Hämeenlinnan lääni ulottui tuolloin hyvin pohjoiseen, Pielavedelle asti. Hämäläisillä oli vanhastaan ollut Pohjois-Hämeen laajoissa erämaissa omia nimettyjä eräpalstojaan, jonne kesällä lähdettiin kalastamaan ja metsästämään, mutta siellä ei ketään vakinaisesti asunut. Valtion verotulojen suuruus riippui kuitenkin maanviljelystilojen määrästä, joten vuonna 1542 kuningas Kustaa Vaasa julisti kaikki Pohjois-Hämeen erämaat kruunun omiksi. Kenellä tahansa halukkaalla oli mahdollisuus asettua sinne asumaan, kunhan maksaisivat kruunulle kuuluvat verot. Kuningas oli luvannut, että hämäläisillä eräsijojen entisillä omistajilla oli etuoikeus asutukseen, mutta hämäläiset eivät olleet innostuneita muuttamaan korpeen. Muuttajat olivat savolaisia, joiden omat asuinalueet olivat käyneet ahtaiksi. Rautalammin suurpitäjä alkoi muodostua Pohjois-Hämeen erämaihin 1500-luvun puolenvälin jälkeen.

Vesteristen sukukirjassakin on pohdittu, tuliko ensimmäinen Rautalammin Westerinen, Kerkonjoensuuhun talonsa rakentanut Olli, suoraan Kanneljärveltä, mutta minä olen useammastakin syystä päätynyt siihen, että hän muutti lähempää, Savosta. Vuonna 1564 Olli Westerisen nimi merkittiin Rautalammin veroluetteloihin ja hänestä johtaa minuun, kuten moneen muuhunkin täällä, suora jälkeläislinja.

Olli ja hänen jälkeläisensä kaskesivat metsää miespolvien ajan. Kaskirukiista leivottu leipä, kaskinauriista tehdyt haudikkaat ja laatikot sekä suolakala olivat pääasiallista ruokaa. Ilmasto oli 1600-luvulla poikkeuksellisen kylmä ja katovuosia tuli usein. Ja jos halla vei viljan, tuli ankara nälkä. Pienempiä nälkäaikoja oli usein, mutta vuosina 1696-97 olivat suuret nälkävuodet koko Suomessa. Nälkätalvena 1696-97 kuoli yli neljännes Suomen puolimiljoonaisesta väestöstä.

Nälän lisäksi ahdistivat myös sodat. 1500- ja 1600-luvulla sodittiin lähes koko ajan: käytiin Kreivisota, sota Venäjää vastaan, seitsenvuotinen sota Tanskaa vastaan, pitkä viha, nuijasota, 30-vuotinen sota ja sota Venäjää ja Tanskaa vastaan. Sotaväkeen joutumista pelättiin, sillä se tiesi lähes varmaa kuolemaa joko sotakentillä tai kulkutautien vuoksi sotilasleireissä. Ja verot nousivat joka tapauksessa huimasti.

1714-21 oli ison vihan aika, jolloin venäläiset miehittivät Suomen. Vauraampi väestö pakeni suurin joukoin Ruotsiin, mutta talonpojat korkeintaan piileskelivät lähimetsissä. Rautalammillekin tuli vihollisia ja vuonna 1714 he tuhosivat täysin Kerkonjoensuun Westerilän, jonka isäntänä oli tuolloin Lauri Westerinen. Laurilta poltettiin 3 tupaa, talli, keittokota, 2 navettaa, 2 aittaa, 8 lehmää, 7 hiehoa, 30 lammasta, 4 sikaa, 2 vuohta, vene, puolitoista nuottaa ja 150 verkkoa. Surmansa sai myös kaksi pientä lasta. Sen on täytynyt olla musertava katastrofi.

Isonvihan päätyttyä 1721 alettiin omaisuutensa menettäneille puuhata verohelpotuksia. Kansallisarkistosta löytyy vuonna 1724 tehtyjä Lauri Westeristäkin koskevia asiakirjoja. Laurille aiheutetut tuhot oli todettu katselmuksessa vuonna 1722. Silloin todettiin, että tilalla oli jäljellä yksi pieni, sotilastorpan luota siirretty pirtti, kelvoton karjasuoja, yksi vanha, mutta seiniltään käyttökelpoinen rakennus, jossa ei ollut kattoa, yksi riihi ja sauna. Pelloista ¼ oli kesantona ja muut osat viljelyksessä, mutta huonokuntoisia. Aidat olivat rapistuneet ja ojat umpeenkasvaneet, mutta laidunmaa oli käyttökelpoista. Metsä kelpasi vain polttopuiksi ja kaskettavaksi. Kalavedet olivat vähäisiä ja humalatarhaa ei ollut. Neljän naapurin kanssa yhteinen mylly oli kovin huonokuntoinen. Rautalammin kesäkäräjien ehdotuksen mukaisesti maaherra myönsi Laurille neljä verovapaata vuotta.

Kerkonjoensuussa Westeristen savupirtit kohosivat vuosisatojen ajan. Kun edellinen lahosi tai vihollinen sen poltti, rakennettiin uusi. Westeriset olivat levinneet Kerkonjoensuusta myös Pielavedelle ja silloiseen Pieksämäkeen kuuluvalle Suonenjoelle jo 1600-luvulla. Vielä 1830-luvulla 2/3 esim. Pielaveden asumuksista oli sisäänlämpiäviä.

Kerkonjoensuusta ei ollut pitkä kirkkomatka, mutta Rautalampi oli laaja erämaapitäjä, jonka syrjäisimmiltä kolkilta oli. Lapsia oli perheissä paljon, mutta paljon heitä myös kuolikin. Lapset tuli periaatteessa kastaa nopeasti syntymän jälkeen, mutta aina se ei onnistunut. Kirjallisuudesta löytyy esim. seuraava hauska kuvaus Pölkin emännästä:

”Legendaariseksi on niin ikään tullut Pölkin emäntä Rautalammilta. Vihdoin kirkkoon lähtiessään hänellä oli miesvainaja kuoletettavana, uusi puoliso vihittävänä ja kaksi poikaa kastettavana. Toinen näistä vanhasta, toinen uudesta liitosta. Kastettavat juoksivat itse koko matkan. Toinen rähjäsi, ettei kyllä rupea Paavoksi ja toinen puolestaan intti haluavansa olla Esa.”

(Hämäläinen-Forslund, P. 1987. Maammon marjat)

Ja taas Westeriset polttivat kaskea, kalastivat ja hoitivat karjaa. Tullaan jo 1800-luvulle.

Suomen sota käytiin 1808-09 ja Suomi liitettiin Venäjään. Kansallisuusaate alkoi nostaa päätään.

Elias Lönnrot liikkui runonkeräysmatkoillaan myös Rautalammin seuduilla ja hän on kirjoissaan kuvaillut mm. rautalampilaisten juhlavaatetusta.

1867-68 olivat viimeiset suuret nälkävuodet. Taas leivottiin hätäleipää. Nälkä ja kerjäläisten mukana levinneet kulkutaudit tappoivat jälleen pitkälti yli 100.000 suomalaista.

1800-luvun loppupuolella alkoi teollistumisen ja uusien keksintöjen aika. Höyrylaivat alkoivat syrjäyttää purjealuksia. Westerisilläkin on osansa Savon höyrylaivaliikenteen alkuvuosikymmenien kehityksessä. Keiteleläinen kauppias ja puutavaraliikemies Johannes Westerinen rakennutti Keitele-nimisen tervahöyrytyyppisen aluksen Nilakan rannalla Vuonamonlahdessa vuonna 1900 sekä Armas-nimisen hinaajan Mikkelissä vuonna 1902. Tämän lisäksi myös maanviljelijä ja sahanomistaja Lauri Westerinen - ministeri Vihtori Vesterisen isä - Kivijärveltä osti 1904 Sorsa-nimisen höyrylaivan ja rakennutti vuonna 1905 Riikka-nimisen aluksen, joilla hän liikennöi Kivijärvellä ja Pääjärvellä. Rautateitä rakennettiin 1860-luvulta alkaen. Mm. isoisäni isä veljineen oli rakentamassa Riihimäen ja Pietarin välistä rataosaa.

Köyhää tilatonta väestöä oli maassa paljon. Venäläisten sortotoimenpiteet Suomessa kiristyivät 1800-luvun lopulla, jolloin alkoi myös suomalaisten muuttoaalto Amerikkaan. Siinä olivat Westerisetkin mukana. Siirtolaisinstituutin siirtolaisrekisteristä (http://www.migrationinstitute.fi) löytyy 94:n Amerikkaan vuosina 1896-1929 muuttaneen V/Westerisen tiedot. Osa palasi takaisin, mutta osa jäi suuren veden taakse loppuiäkseen. Vuonna 1905 lähti Terijoelta mm. muuan Esa Westerinen, jonka poika Emil Westerinen perheineen vieraili viime kesänä ensimmäistä kertaa isiensä mailla ja josta oli juttua edellisessä Vesteristen Viestissä.

Suomi itsenäistyi vuonna 1917 ja kansalaissota käytiin heti alkuvuodesta 1918. Valtioneuvoston kanslia käynnisti pari vuotta sitten Suomen sotasurmat 1914-22 -projektin, jonka internetissä olevasta hakurekisteristä (http://www.narc.fi) voi nimellä etsiä tuolloin kuolleita. Westeriset ovat olleet yleisesti varsin vaatimattomissa oloissa eläviä, minkä voi päätellä siitäkin, että tiedostossa olevista 25:stä V/Westeris-vainajasta vain kaksi taisteli valkoisten puolella ja loput 23 olivat punaisia.

1900-luvulla keksittiin uusia lääkkeitä, mm. antibiootit, jotka ovat pelastaneet lukemattomien lasten ja aikuistenkin hengen. Mm. tuhkarokkoa ja monia tulehdustauteja ei enää pidetä hengenvaarallisina. Pitkällisen taistelun jälkeen Suomeen säädettiin oppivelvollisuus ja nykyisin lähes kaikki Westerisetkin käyvät vähintään peruskoulun. Ruokaa on riittävästi. Elämä on helpottunut suuresti.

Lopuksi haluaisin lukea Konstan Kronikka -kirjasta sen viimeisen kappaleen:

Lasten kuolemat, sodat, nälkä, hammassärky, pelottavat synnytykset, huonot vaatteet ja asunnot, syöpäläiset, niskassa oleva verottaja, kantoja täynnä olevat kasket ja kiviset pellot ovat olleet Westeristenkin arkipäivää. Sitkeästi he ovat kuitenkin ponnistelleet nälkävuosien ja muiden vastoinkäymisten läpi, yrittäen luotsata kasvavaa ja väliin tautien vuoksi vähenevää lapsilaumaansa kohti aikuisuutta. Jokusen auringonpaisteisen lepohetken, sairaudesta toipuvan lapsen hymyn ja täyden ruoka-aitan tuottaman turvallisuudentunteen olisi heille jokaiselle suonut.

Kiitos elämästä esi-isät!
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
VESTERINEN
LUE TÄMÄ ENSIN ENNEN KUIN SEURAAVA JUTTU: UUTTA TIETOA SUKUMME NIMESTÄ JA HISTORIASTA.

Vesteristen oletetusta polveutumisesta balttikuninkaista kiinnitin huomion samaan asiaan kuin Matti Vesterinen vieraskirjaan kirjoittamassa viestissä: Mielikuvitusta ja luovaa tulkintaa on käytetty enemmän kuin vakavasti otettavissa historiateoksissa sallitaan. Lähdeviitteitä ei ole mainittu. Liekö niitä tarkemmin esitetty itse kirjassa ? Suomessa on painovapauslaki, joten jokainen saa julkaista tekstiään ilman ennakkosensuuria, mutta kirjallisuuden lajina em. esitys sijoittuu mielestäni samaan iltasatujen sarjaan kuin joskus aiemmin suvun keskuudessa liikkunut urbaanilegenda Vesteristen polveutumisesta paavi Sylvesteristä. Se, että teksti löytyy Vesteristen sukuseuran uutispalstalta, ei ole sukuseuran kannanotto sen oikeellisuuden puolesta, vaan toimii lähinnä keskustelun herättäjänä. Ollaan ylpeitä omista esivanhemmistamme - olivatpa he sitten talonpoikia, torppareita tai löysäläisiä. Menneinä vuosisatoina kaikki aikuisiksi saakka eläneet olivat voittajayksilöitä!
Terveisin Justiina Westerinen Sukuseuran sukututkimusvastaava

UUTTA TIETOA SUKUMME NIMESTÄ JA HISTORIASTA

Vesteriset balttikuningas Vestersin jälkeläisiä

Olen metsänhoitaja Jyväskylästä. Olen ollut aikoinaan yhteistyössä mm. kansanedustaja Paavo Vesterisen kanssa ja tullut tuntemaan muita Vesterisiä, mm. Kannonkoskella agronomi, toimittaja Reijo Vesterisen.

Olen lukenut Vesteristen sivuilta ja kirjasta Sukunimet selostuksia nimen Vesteri ja Vesterinen alkuperästä. Mutta en hyväksy noita selostuksia. Ovat kovin sekavia ja epäloogisia kaikilta osin. Nimi Silvester on latinalaisperäinen ja sellaisena otettu hyvin myöhään käyttöön Ruotsinkin alueella. Ja ajatus, että Vesteri olisi otettu Silvester -nimen loppuosasta, on kovin tekaistu!

Niissä selityksissä ei ole historiallisia tosiasioita, siitä, minä ajankohtana Vesteri on esiintynyt nimenä.

Oma käsitykseni löytämieni tietojen perusteella on, että nimi Vesteri(nen) on alun perin balttinimi.

Ja kertoo, että suvut ovat alunperin Baltiasta eli tarkemmin Semgallin maakunnasta - nykyistä Latviaa - tulleista ihmisiä, jotka sieltä pakenivat Saksan ritarien valloituksia noin v. 1290 eivätkä jääneet heidän orjikseen.

Vesterit ja Vesteriset ovat semgallien kuninkaan Viesturs'in perillisiä. Hän oli semgallien toiseksi viimeinen kuningas.

Hänen niminään eri asiakirjoissa ovat myös nimet Viestards, Viesthard ja latinankielisissä teksteissä Vesthardus. Ja nimimuoto Vesters ja Vester esiintyvät myös molemmat hänestä kirjoitetuissa teksteissä. Esimerkiksi saksankielisessä kronikkatekstissä muodossa den konic Vester. Hänen hallintopaikkansa oli Terveten linna.

Tuosta henkilöstä löytyy netiltäkin aika paljon aineistoa, myös englanninkielistä.

Semgallit pitivät Terveten linnaa pitkään hallussaan Vestersin kuoleman jälkeenkin. Vuonna 1271 he saivat vallattua Tērveten, mutta senkin jälkeen heimon asukkaat johtajansa Nameisis’in johdolla kapinoivat v. 1279. Kun Saksalainen ritarikunta lopullisesti ja pysyvästi valtasi linnan, se rakensi v. 1287 Heiligenbergin linnan sen lähelle. Mutta vielä saman vuona semgallit tekivät valloitusretken Riikaan saakka, mutta eivät pystyneet enää saamaan otetta Saksan ritarien valtaamille alueille.

Nykyisin tuosta Terveten linnasta paikallinen kansa käyttää nimeä Cucurkalns. On ihmeteltävää, että tuo nimi Kukkuri sekin on paikannimissä Suomessa siellä täällä eikä se nimi ole suomenkieltä.

Vuonna 1205 hän kyllä liittyi Saksan ritarien kanssa yhteistyöhön taistellen heidän kanssaan liettualaisia vastaan, jotka tekivät tuolloin ryöstöretkiä hänen maakuntaansa. Eräässä taistelussa v. 1205 hänen joukkonsa tappoivat liettualaisruhtinas Žvelgaitis'in.

Kun Saksan ritarit alkoivat rikkoa hänen kanssaan tekemäänsä rauhansopimusta ja yrittivät valloittaa semigallialaisten linnoitusta Mežotne'essa, hän sanoutui Saksan ritareista irti eikä lopulta koskaan ottanut kristinuskoa.

Ja liittoutui samalla liettualaisten kanssa, jotka hekin vastustivat Saksan ritarien jatkuvia hyökkäyksiä.

Vesters itse kuoli v. 1230, mutta hänen aloittamansa puolustussota oli menestyksellinen ja vasta v. 1290 ja lopullisesti 1300-luvun puolella Saksan ritarit saivat valtaansa Semgallian, nykyisen Latvian keskisen osan Riian kaupungista etelään.

Liettuan historiantutkijat ovat selvittäneet, että tuon valloituksen jälkeen tuo Semgallia oli lähes tyhjä. Kun ei mainita ketään Vesterin perillisiä paikallisina päälliköinä valloituksen jälkeen, he ovat lähteneet pakolaisiksi eivätkä ole antautuneet valloittajalle eivätkä ole nousseet aatelisiksi siellä. Nimittäin vain aivan muutama valloitettujen heimojen johtajista pääsi korkeisiin asemiin uuden vallanpitäjän aikana, sillä vastaan taistelleet soturit teloitettiin yleensä ilman muuta tavattaessa.

Olen selvittänyt, että Saksan ritarien veristen valloitusten jälkeen kovimmat taistelijat, heimojen päälliköt, kauppiaat ja nuoriso pakenivat joko Liettuaan tai lähtivät suoraan Suomeen ja Karjalaan.

Koska Semgallin asukkaat – varsinkin päälliköt olivat moniavioisia, oli tuollaisella kuninkaalla monia vaimoja ja monia poikia. Jo tuolloin on syntynyt monia Vesterien sukuhaaroja muuttamaan Karjalaan.

Liettuan suuriruhtinas ja Novgorodin ruhtinas olivat jo vuodesta 1259 alkaen kiinteässä sotaliitossa keskenään. Taistelivat yhteisiä vihollisia vastaan. Ja tähän yhteistyöhön kuului jatkossa myös joukkojen siirtoa Novgorodiin.

Kun liettualaissyntyinen prinssi Daumantas v. 1265 lähti itsekin tavallaan pakolaisena Liettuasta Pihkovaan ja hänen mukanaan oli hänen 300 kannattajaansa, syntyi siitä pakolaisille väylä lähteä Liettuasta Novgorodiin.

Olen selvittänyt suuren joukon sukuja, jotka ovat lähtöisin sieltä joko liiviläisten heimosta joko Itämeren rannikon liiviläisinä tai Riian seudun ja sen sisämaan liiviläisinä, semgallien heimosta (nyk. Latviaa), seelien heimosta, kuurilaisten heimosta tai muinaispreussilaisten mailta.

Ajanjaksolla 1200- 1300 on pitkän aikana lähtenyt sieltä noin 120.000 pakolaista Karjalaan. Vähitellen mutta jatkuvasti, niin että mihinkään kronikoihin ei heidän muutostaan ole merkitty tietoja.

Vasta tuolloin Suomen keskiosan ja varsinkin Karjalan heimon kansa muodostui, kun suuri osa asukkaista oli näitä pakolaisia.

Näitä tulokkaita oli miehistönä siinä Pihkovan ruhtinaan Daumantasin laivastossa, joka v. 1282 kaappasi haltuunsa ne Venäjän ruhtinaskuntien aarteet, joita muuan vallasta syösty Venäjän ruhtinas ryösti ja yritti kuljettaa Ruotsiin. Tuo kaappaus onnistui. Tuo sampo-retki oli Kalevalan sampo-runojen todellinen historiallinen tapahtuma.

Tuon sampo-retken selostuksen Kalevalan keskeisen kertomusrunon todellisena historiallisena tapahtumana julkistan ennen seuraavaa Kalevalan-päivää, 16.2. Ilomantsissa. Ja eräillä muilla paikkakunnilla.

Näkyykö Vesteristen suvun ulkoisista piirteistä vielä, että he ovat balttilaisen heimon perillisiä? Näkyy kyllä. Mitä olen tavannut Vesteristen miehiä, he ovat lähes kaikki kohtalaisen pitkävartista kansaa. Erityisesti näkee heissä, että he ovat ruskeasilmäisiä, jollaisia nuo baltit ovat. Olen nimittäin ollut vuoden ajan töissä noissa maissa ja katsonut siellä ihmisiä silmiin, muittenkin kuin tyttölasten silmiin.

Kun Vesteristen sukuseura järjesti kesällä 2008 seuran 40-vuotisretken Latviaan Riikaan, sukuseura kävi retkeilemässä varsin lähellä omia juuriaan. Matkaamalla jonkin matkaa sisämaahan seuran retkikunta olisi voinut tutustua Terveten linnan raunioihin ja laskea siellä seppeleen suvun kantaisän, semgallien heimon yhden viimeisen kuninkaan, maineikkaan Vestersin linnan raunioille.

Kun sukuseuran juhlaporukka on siellä juhlapäivällisillä huutanut kolme kertaa "eläköötä" suvulle, on se ollut perusteltu kunniahuuto suvulle, joka on elänyt siellä 800 vuotta sitten ja jouduttuaan siellä valloittajan miekan alle on etsinyt ja löytänyt suvulle uudet asuinsijat täällä pohjoisessa ja menestynyt täällä!

En ole vielä löytänyt yhtään sukua Suomesta, joka tällä tavoin voi esitellä olevansa jonkun tunnetun kuninkaan suoraa sukua tuolta ajalta.

Olen kyllä seurannut, että Virossa muutamat suvut viime aikoinakin ovat esittäneet sukunsa vaiheita tuolta balttien mailta Viroon 1200-luvulta alkaen, esimerkiksi Taltsien suku Talsin liiviläisalueelta peräisin olevana sukuna.

Lyhyesti:

Metsänhoitaja Ilmari Kosonen Jyväskylästä on kirjoittanut selostuksen, että kaikki Vesterit ja Vesteriset ovat nykyisen Latvian alueella eläneen semgallien heimon tunnetun kuninkaan heimopäällikön Vesthardus’in, Viestards’in, Vesteri’n jälkeläisiä, jotka ovat paenneet maastaan pakolaisina Saksan ritarien valloitusten yhteydessä 1200- ja 1300-lukujen vaihteessa ja hakeutuneet asukkaiksi Karjalaan - monien muiden suomalais- ja karjalaissukujen kanssa.

Kirjoitan näistä valtavan paksuksi tulevaa kirjaa.

Olen lähettänyt Vesteristen sukuseuralle tietoja näistä löydöistäni, tosin ensi alkuun vielä järjestämättömänä tietoaineistona.

Ilmari Kosonen metsänhoitaja, vapaa toimittaja Jyväskylä, GSM 0500 – 103442

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minä Tommy Pohjanen polveudun neljästä sukuhaarasta tästä Vesterisen suvusta.

http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com