Digiarkiston keskustelufoorumi

Hei
osaisitteko neuvoa. Tutkin hämäläisiä sukujuuria ja lähes poikkuksetta kaikki ovat jonkun poikia tai tyttäriä, eikä rippikirjoisa, syntyneiden, muuttaneiden luettelossa etc heille ole annettu sen kummempia nimiä. Sukunimiä rupeaa löytymään 1800-luvun lopulla ja ne useimmiten näyttävät perustuvan ao henkilön synnyinpaikkaan.

Sukutaulujen luettavuuden kannalta olisi hyvä jos voisi päälinjoille antaa sukunimen mutta millä periaatteella? Nimi ensimmäisestä ilmenneestä sukunimestä taaksepäin eli sen ainoan tunnetun sukunimen mukaisesti vai ensimmäisen (vanhimman esi-isän)henkilön syntymäpaikan mukaan alenevasti, jolloin viimeinen sukunimi poikkea isästä.
Onko olemassa joku yleisperiaate vai onko parempi jättää pois ja tyytyä poikiin ja tyttäriin nimissä.

Minulla on yksi vanha kirkon tekemä sukurimpsu 1700-luvun puolivälistä 1900 asti ja tarkastelin sitä. Siinä kirkko oli antanut talon nimen kaikille. Tosin tässä sattui niin että porukka alenevassa polvessa syntyi aina samassa talossa. Rippikirjoissa näillä ei ollut sukunimeä ja syntymäpapereissa talon nimi oli kotipaikkana. Tämä oli ainoa poikkeus kas kun muut sukuhaarojen isät muuttivat koko ajan ja lapset syntyivät siten muualla => jos noudattaisin tätä syntymäpaikan periaatetta sukunimissä olisi lähes kaikilla alenevassa polvessa olevilla eri sukunimi.

Mistä voisi selvittää jos yleisperiaatetta ei ole.

Tässä kaksi linkkiä Sirkka Paikkalan artikkeleihin sukunimistä

http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm

http://www.genealogia.fi/nimet/nimi21s.htm

Tutkijalla on käytössään paljon valtaa. Hän voi hyväksyä sen sukunimettömyyden, joka lähdeaineistossa näyttäisi vallitsevan. Hänellä voi olla suvun piiristä saatua sellaista tietoa, ettei elävässä elämässä ole oltukaan niin täysin ilman sukunimiä kuin kirkonkirjojen ja veroasiakirjojen perusteella voisi luulla.
Tutkijan ei tarvitse keksiä ainuttakaan sukunimeä.
Tutkija saa varustaa kaikki perheet jollakin keksimällään sukunimellä jos haluaa. Sukunimiä annettaessa voi korostaa tutkijan mielestä tärkeitä asioita, luettavuuden parantumista, eri sukuhaarojen parempaa tunnistamista, yms.

En ole havainnut että olisi olemassa mitään yhtenäistä sääntöä silloin, kun kertyneet tutkimuksen tulokset ripustetaan itse keksittyyn sukunimien kehikkoon. Esimerkiksi Heinolan alueelta tehdyissä tutkimuksissa on hyvin onnistuneella tavalla laitettu pelkillä patronyymeillä kirjatut henkilöt sukunimellisiksi. Lukijan on monin verroin helpompi saada selko henkilöiden keskinäisestä sukulaisuudesta kun heille on laitettu yhdistävä tekijä: keinotekoinen sukunimi. Talojen nimiin näyttäisi perustuvan kaikkein onnistuneimmat ratkaisut. Jos kuka paremman keinon keksii niin siitä vaan!

ninaireene kirjoitti:Tässä kaksi linkkiä Sirkka Paikkalan artikkeleihin sukunimistä

http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm

http://www.genealogia.fi/nimet/nimi21s.htm

Kiitos, hyvät linkit ja auttavat asiassani.

Kiitos myös kirjallisesta vastauksesta. Linkkien pohjalta näyttää olevan juuri niinkuin sanot ja pohdin vielä esim menisinkö nykypäivästä taaksepäin tunnistusmielessä. Kohdallani elossa ei ole ketään joka muistaisi muuta kuin 1920 luvulta olevat sukunimet.

Jos suku on pitkään asunut samassa talossa, jossa se sukunimen otti, niin voisi harkita tämän nimen käyttämistä edellisiinkin polviin, vaikka sitä ei asiakirjoissa näy. Vaihtuvien sukunimien käyttö ei mielestäni ainakaan Hämeessä ole kovin luontevaa. Käytettäköön tällöin ainostaan patronyymiä ja merkittäköön asuinpaikat hyvin tarkasti. Näin pysyy jotenkin kärryillä henkilöiden liikkeistä.