Digiarkiston keskustelufoorumi

Yritän löytää Hendrich Mattsson Hännisen (Rautalammin Ruotajärveltä) ja Agnetha Påhlsdotter Tiitisen (Rautalammin Vesamäeltä) tarkkaa vihkipäivää.

Rippikirjojen mukaan Hendrich on käynyt viimeisen kerran yksin ehtoollisella 24.10.1708 ja ensimmäisen kerran yhdessä Agnethan kanssa 7.2.1709: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/ ... 90/119.htm (Hendrich 7. ja Agnetha 6. rivi alhaalta).
Agnetha nautti viimeisen kerran ehtoollista yksin 9.8.1708: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/ ... 090/11.htm (4. rivi ylhäältä).

Looginen päätelmäni on, että vihkiminen osuisi tuolle välille, jolloin merkinnän pitäisi löytyä Rautalammin vihittyjen kirjasta tältä aukeamalta: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/ ... 01/139.htm. Vaan ei satu silmään, vaikka teksti on 'riittävän' lukukelpoista. Kalusin kaiken varalta vihkikirjan läpi vuosilta 1700-1712 (Hendrichin ja Agnethan ensimmäinen lapsi syntyi alkuvuodesta 1713), mutta ei sattunut silmään, ei..

Tämän enempää en itse osaa tehdä.. Voisiko joku, jonka silmät eivät ole puusta, vähän vilkaista tätä keissiä ja antaa hyviä neuvoja.

Kiitos etukäteen avusta!

Juhana

Luultavasti olet tehnyt "kaikkesi". Jos vihkiaikaa ei löydy kirkonkirjoista, täytyy yleensä tyytyä olemaan ilman. Läänintileistä löytyy Charta Sigillata-veroa maksaneita (leimavero avioliittokuulutuksista), mutta sitä veroa kerättiin muistaakseni vasta myöhemmin (noin 1730-1760) ja nekin luettelot ovat pappien tekemiä omista muistiinpanoistaan eli jos ei ole kirkonkirjoissa ei kai ole sielläkään. Ovat siis arvokkaita niissä tapauksissa, kun kirkonarkistot ovat tuhoutuneet.

Kyllä noissa vanhimmissa säilyneissä historiakirjoissa on tosi paljon puutteita - emmekä voi asialle mitään. Papeille 1600-luvun alkupuoliskolla annettu määräys luetteloiden pitämisestä uudistettiin muistaakseni joskus 1740-luvulla (?) ja ehkä ne hiukan siihen aikaan paranevatkin, mutta kyllä minun karvaitten kokemusteni mukaan kastamatta, vihkimättä tai hautaamatta jääneitä esivanhempia löytyy vielä 1800-luvultakin. On myös huomattava, että 1700-luvun alku oli isonvihan aikaa ja varsinkin 1710-luvulla osa papeista pakeni länteen ja tänne jääneet hoitivat miehittäjän asioita tai tapettiin tai pantiin säilöön. Näin olen antanut itselleni uskotella.

Tuli vielä mieleen, että pari on voinut myös käydä vihkaistavana jossakin lähiseurakunnassa. Kuulutukset piti tietysti hankkia kotiseurakunnasta, mutta jos matka johonkin muuhun pappilaan oli helpompi, ei tietääkseni ollut estettä mennä sinne kuulutustodistusten kanssa (?). Myöhemmiltä ajoiltahan on erikseen vierasseurakuntalaisten luetteloita, mutta tuolta ajalta ei ole läheskään kaikkialla säilynyt edes omia.

Kiitos näistä tiedoista Maija!

Täytyypä vilkaista naapuriseurakuntien vihkiluetteloita, jos vaikka lykästäisi.

Juhana