Olen tutkinut noin vuodesta 1985 lähtien järjestelmällisesti kaikkia jonkin kylän talonpoikaissukuja. Vähitellen sain valmiiksi koko kunnan/seurakunnan kaikkien talonpoikien sukutaulut ja päätin julkaista ne kirjana. Ensimmäisenä valmistui Alastaron talonpoikaissuvut 1540-1870 -kirja vuonna 1989. Suomen Sukututkimusseura palkitsi tutkimukseni ensimmäisessä vuoden sukukirja -kilpailussa vuonna 1990 kunniamaininnalla. Myöhemmin Loimaan talonpoikaissuvut -kirjani palkittiin samoin kunniamaininnalla. Tutkimusteni julkaiseminen kirjana tuli liian hintavaksi, joten siirryin myöhemmin julkaisuissani monistemuotoon ja nyt ne julkaistaan netissä.
Aloitin tutkimukseni jo silloin, kun ei vielä ollut mahdollista tutkia verkossa. Aluksi kävin töiden jälkeen
Turun maakunta-arkistossa ja Valtionarkistossa. Kopioin käsin tietoja kylittäin mikrofilmeiltä ja
alkuperäisistä mustista kirjoista
ja yhdistelin tietoja talokohtaisiin isäntä- ja perheluetteloihin.
Myöhemmin ostin mikrofilmejä ja mikrokortteja rippikirjoista ja niiden lukemiseksi piti tietysti olla omat
lukulaitteet. Nykyään tämä kaikki on helpompaa, kun Suomen Sukututkimusseura tarjoaa mustia kirjoja
HISKI-palvelussaan ja Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys seurakuntien historiakirjoja ja rippikirjoja omilla
verkkosivuillaan. Kiitos suuri mainituille yhdistyksille ja kaikille vapaaehtoisille avustajille sukututkimuksen
helpottamisesta. Nykyäänhän suurin osa tutkimuksesta voidaan tehdä kotoa. Siinä on kuitenkin se huono
puoli, että muiden tutkijoiden kohtaamiset arkiston kuppilassa ja keskustelut jäävät pois.
Etunimet olen normaalistanut oman mieleni mukaan, mutta säilyttänyt ne kuitenkin alkuperäisen kirjaamiskielen mukaisena. Niinpä esimerkiksi Per on saatettu syntyneiden luetteloon kirjata muodossa Per, Pehr, Pär tai Petrus. Suomenkielinen vastine nimelle olisi Pieti, Pietari, Petteri tai Pekka. Bertil saatettiin kastaa Bertiliksi, Bärtiliksi tai Bartolomeukseksi. Nykyään ei enää pysty varmuudella sanomaan mitä muotoa henkilö itse käytti nimestään. Jos joku haluaa kirjoittaa nimet omaan tutkimukseensa suomenkielisenä, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Kun rippikirjoja alettiin pitää suomeksi 1870-80 -luvulta lähtien, papit muuttivat useimmiten myös etunimet suomenkieliseen muotoon, Niinpä esimerkiksi isoisäni isästä, Vanhan Pytyn rusthollarista, joka oli kastettu Fredrikiksi, tuli kirkonkirjoissa yhdessä yössä Weetrikki. Hän itse kuitenkin pitäytyi Fredrik-nimessä, ja tällä nimellä hän myöskin lepää haudassaan.
Sukunimenä olen käyttänyt talollisilla heidän talonsa nimeä, vaikka hyvin tiedän, että tällä tutkimallani alueella, ei käytetty talollisilla sukunimeä. Heidät kuitenkin tunnettiin talonsa mukaisesti, niinpä Sipilän isännästä Thomas Mattsonista saatettiin käyttää yleisessä puheessa ja oikeusistuimissakin nimimuotoa Sipilän Tuomo. Käytän talonnimeä sukunimenomaisesta, jotta ihmiset on helpompi sijoittaa oikeaan taloon. Veroluetteloihin talonnimet ilmestyvät vasta siinä 1680-luvulla. Selvyyden vuoksi olen kuitenkin käyttänyt myöhemmin vakiintunutta talonnimeä jo SAY:n alusta lähtien.
Seurakuntien syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luettelot ja rippikirjat alkavat aikaisintaan 1660-luvulla, enimmäkseen vasta 1700-luvun puolella. Tätä varhaisempia tietoja olen kerännyt Suomen Asutuksen Yleisluettelosta, jonka tiedot alkavat Hämeessä jo vuodesta 1539 ja Varsinais-Suomesssa vuodesta 1540. Tiedot luetteloon on kerätty verotusluetteloista, joihin aluksi kirjattiin vain isännän eli veronmaksajan nimi. Ruotsin valtion rahatilanteen huononnuttua kolmekymmentävuotisen sodan aikana, alettiin verottaa jokaista aikuista ihmistä. Sen vuoksi vuodesta 1634 alkaen on saatavissa tietoa myös emännistä ja perheen lapsista. Tätä ennen ei voi olla aivan satavarma tilan periytymisestä isältä pojalle, vaikka uuden isännän patronyymi siihen viittaisikin.
Tilojen sijaintikunnat olen kirjannut vuoden 1939 kuntajaotuksen mukaan. Silloin Suomessa oli eniten kuntia. Tätä jaotusta noudattaa myös esimerkiksi Suomen Sukututkimusseura HISKI-palvelussa.
Olen myös käynyt läpi alueen pitäjänhistorioita ja sijoittanut niissä mainittuja kertomuksia isännistä oikeaan kohtaan sukutauluissa. Olen myös äärettömän kiitollinen tohtori Veli Pekka Toropaiselle, joka on antanut käyttööni kokoamiaan käräjätapauksia Loimaan alueelta. Olen myös tutustunut Toropaisen GENOS-lehdessä julkaisemiin käräjämerkintöihin lähiseudun kaupungeista.
Olen suuresti kiitollinen Suomen Sukuhistorialliselle Yhdistykselle sen otettua tutkimukseni omille kotisivuilleen. Seuran jäsenet voivat ladata ja tulostaa tutkimukseni, ei-jäsenet saavat tutustua aineistoon ainoastaan lukemalla. Jos lainaat tietoja omiin tutkimuksiisi, niin pyydän merkitsemään lähteen. Jos haluat käyttää tietojani laajempaan tieteelliseen tutkimukseen, niin pyydän ottamaan yhteyttä, ehkä voin toimittaa sukutaulut suoraan tutkijalle.
Toivon muilta sukututkijoilta ymmärrystä tutkimuksissani mahdollisesti esiintyviä puutteita ja virheitä
kohtaan. Mikäli havaitsette korjattavaa tai lisättävää, niin ottakaa yhteyttä:
verho ( at ) saunalahti.fi