MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

Tänne voit lähettää sukututkimukseen liittyviä kysymyksiä, henkilöhakuja, linkkivinkkejä ja muuta sellaista.

MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja tommypohjanen » 31.07.2009 00:31

Tietääkö kukaan lisää näistä Moilasen suvun henkilöistä?

MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.

MOILANEN Anders ("reissu Antti")*1550/*1560/*1560-luv.,elossa 1626.
Esiintyy asiakirjoissa Puolangalla vuosina 1605-1626. Lienee syntynyt 1550-1560 -luvulla. Syntymäkunta ei ole tiedossa. Asui vuodesta 1599 lähtien Puolankajärven rannalla vastapäätä nykyistä Puolangan keskustaa. Myöhemmin Moilala- ja Puolanka-nimillä tunnetun tilan isäntä. Kainuun varhaisin tunnettu Moilanen ja suvun kantaisä. Esiintyy sukutarinoissa Reissu-Antin nimellä. Eräiden lähteiden perusteella hän on saattanut tulla Puolangalle Savosta tai Pohjois-Pohjanmaalta.
>1599 Puolanka,Puolankajärven ranta,vastapäätä nykyistä Puolangan keskustaa,Puolanka talo,talonisäntä,talollinen,Kainuun varhaisin tunnettu Moilanen,suvun kanta-isä,isäntä,myöhemmin Moilala-ja Puolanka-nimillä tunnettu tila,v.1595 maakirjassa:reissu Antin talo Moilala nro 1,Puolango by,Puolangan talo=Puolangan kylän vanhin talo=aikoinaan Puolangan pitäjän suurin talo=Kainuun Moilasten ensimmäinen talo.1605 maakirja:1/2 manttalia,n.0,2 ha peltoa,2 lehmää.1626 karjaveroluettelo:1 hevonen,3 lehmää,hieho,7 lammasta,1 sika.
puoliso: vaimo Puolankatalosta
lapsia:
76,Lars*1597-†1674&.Moilalan isäntä 1620-30luvulla>1642SuolijärviPuolanka,ja perusti Moilala tilan,
80,Jacob*1602-†1683&.perusti 1630-luvulla 1/4 m talon Puolanganjärven rannalle,
X,

MOILANEN 74,Simon*1611-†1686*Puolangankylä,Moilala2 *ja†Puolanka,talollinen isäntä n.1650-luvulta alkaen.
Asui Puolangan talossa Puolangankylässä. Myöhemmin talo tunnettiin nimellä nro 2 Moilala tai Puolankatalona. Isäntä ao. talossa n. 1650 -luvulta alkaen.Kirjoitettiin sotilaaksi 1627 maaliskuu,mutta pestasi itselleen varamiehen 1630-luvulla,x.9.1686 tehtiin perukirjoitus hänen jäämistöstään.
lapsia:
X,
64,Anders*1632-+1697talollinen,uudistilallinen>1680&.Kotoisin Puolankajärven rannan Puolanka-talosta. Siirtyi uudistilalliseksi Leipivaaraan 1684, kahdeksasosamanttaalin kruununtilalle. Kymmenysveroluetteloiden mukaan talon viljasato oli vuonna 1698 toiseksi suurin koko Kainuussa. Esiintyy henkikirjoissa vuosina 1686-1692. Kuoli Perttulin aikaan vuonna 1697.
64,Simo*1634-†1699talollinen&.

MOILANEN 79,Lars*1630-†1709-1710*Puolangankylä,Puolankatalo,talollinen,isäntä,postitalonpoika.
puoliso: Anna*Puolanka
lapsia:
78,Simo*1664-†1743∞1702,Paltamon käräjien lautamies1722-42,>1720,30.6.1722 osti 400 kuparitaalerilla tilan.,
Brita*1670&
49,Anders*1672-†1732talollinen,lautamies1&2&,
X,
(89,Elin*1675-(†15.5.1765?) &1700,)
82,Britha*1693-†1776 ,1&1710, 2&1720,
60,Lars*1695-†8.11.1755†andt.,husb., 1&2&.

MOILANEN 49,Olof*1674-†1724*Puolangankylä,talollinenPuolangantalo,asui Moilala2,
puoliso: HILTUNEN 31,Helgård/Helka*1675-†1707†Puolangankylä
lapsia:
X,
43,Anna*1699-†1743&.

MOILANEN 63,Lars*1696-†12.5.1760*Puolangankylä†PaltamoMelalahti nro7 Rusala 1/4 manttalin perintötila,talollinen,2& avioliittomaksu1741.
puoliso: RUSANEN Carin*1702-†1740†andtäppa,Paltamo
lapsia:
Brigta>Puolango,
Catharina*11.7.1735,
58,Pehr*11.10.1738-†x.10.1797talonisäntä&22.3.1758.

MOILANEN 72,Helga*11.12.1732-†9.11.1795†f.feberPaltamo,2&21.3.1766.
puoliso: OIKARINEN 37,Lars*1726-†13.7.1764†fl.feb.Paltamo,Melalahti,Rusala,
2 puoliso: Eric AbramssTurpeinen*1747-.
lapsia:
Lars*26.12.1748-,
Olaus*22.6.1750>,
2,Cathar.*28.1.1753-†12.9.1755†kopp.,
X,
7,Petrus*26.1.1757-†3.7.1764†h.feb.,
2,Andreas*23.11.1761-†2.8.1764†h.feb.,
Lars*26.8.1764>

65,Abram*28.6.1767-+6.6.1833&4.6.1788>1824Paltamo,Mieslax,
60,Erich*6.7.1770-(+j.10.2.1831-+e.1834)&8.5.1798,
74,Chirstin*5.8.1774-†20.4.1849+ålderdom+Paltamo&
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
OIKARINEN 49,Helena*11.2.1755-(†9.4.1804)*Paltamo&21.4.1773
puoliso: TURPEINEN 52,Sigfrid*12.2.1752-†9.12.1804*PaltamoSalmijärvi,Jormuankylä,Toppila,löskarl†okänd sjukd.hastigt &21.4.1773
lapsia:
Abram*17.2.1777 hpe 1801>Uhleåborg,
X,
1,Anna*9.5.1782-†28.5.1783†koppor,
4,Helena*10.7.1784-†13.11.1788†ok.b.sj.,
1,Carin*14.12.1787-†1.9.1789†kopp.,
0,Helena*(4).10.1790-†4.11.1790 n.d.,
52,Lars*28.1.1792-+26.2.1844+Kajaani,drg,torpare.&28.7.1824.

TURPEINEN Christina*28.8.1779-*Paltamo,deija,Jormua,Toppila>Kajana>1803Muhos>1806Ö.kim.>Utajärvi>Muhos, Kajaani:hpe:-(1802),Muhos:hpe:22.10.1803.,25.3.1806.,3.10.1813.,6.11.1814.,6.9.1817.,>2.11.1817Kalajoelle.2.11.1817:flyttningsattest:oförlofwad,klanderlös,Kalajoki:anmärkningar:får ej stadna qvar i förs.sochnen,se kyrkofl.prot.22.11.1818. 1 l.,.
lapsia:
TURPEINEN/VETENOJA/RAHKALA 77,Jacob Stinasson*19.1.1810-†25.2.1887*Utajärvi*Niskankylä*oäkta,kastettu:21.1,1&17.9/1.11.1834&23.4.1849(&1&:3l.=3t),†vanhuus,dreng,gk,medåbo,landbonde,inhysesman,backst.,nybyggare,husbonde,talollinen,>1834Ala-Kääntänkylä,>8.10.-10.11.1842Oulainen,Kurula,>1-24.4.1844Ylivieska,Häivälä,>inhyses,>Rahkala,uudisrak.,
puoliso HEIKKILÄ 79,Lovisa*6.2.1820-(†12.8.1899)*Kalajoki
lapsia:
64,Otto*9.4.1850-(†1915)>1882 Amerika(emma teresia rahkala*24.6.1887,quincy,houghton,michigan,father otto rahkala,mother sofia josefiina petersen),
X,
78,Maria Lovisa (Maija)*13.3.1854-†30.1.1933,&21.12.1877,
10,Klaes*5.7.1857-†26.3.1868,
9,Ida Johanna*17.10.1858-†6.4.1868,
6,Anna Mathilda*24.6.1861-†24.3.1868.

RAHKALA/POHJANEN 76,Jacob*19.3.1852-†26.3.1928*Ylivieska&20.6.1884.
puoliso POHJASENPERÄ 82,Amanda*9.6.1859-†15.6.1941*Oulainen
lapsia:
88,Jenni Maria*11.12.1886-†23.3.1975,1&18.3.-10.4.1911,2&25.4.-2.6.1930,
X,
99,Anna Aliina*2.11.1892-†1992,&7.3.-21.4.1924,
77,Hilda Seliina*2.2.1896-†20.1.1974,&24.6.1945,
95,Jaakko Vilhelmi*14.7.1899-†1995,&27.5.-3.6.1921,>Merijärvi.

RAHKALA/POHJANEN 79,(Johan Viljami)*(23.2.1889)-†22.9.1968*(Ylivieska)&19.10.1924.
puoliso SARALAMPI 85,Hilma Sabiina* 27.10.1903-†( 6.8. 1989)*Oulainen
lapsia:
71,Vilho Johannes*11.7.1925-†1996,&6.1.1949,>9.8.1949 Pyhäjoki,
72,Voitto Kalervo*18.6.1933-†(2006),>Ruotsi,Skinnskatteberg,>Utajärvi&,
Annikki Ritva*29.1.1937-,&17.7.1955, >17.8.1955 Saloinen,>Ruotsi,Skinnskatteberg,>Norberg>Sandviken>Espoo>Sulkava>Veikkola>Hämeenlinna>Espoo,
X,
Valto Jaakko*28.12.1944-,&6.1.1963,>Ruotsi,Skinnskatteberg.

POHJANEN Väinö Henrik*14.7.1940-*Oulainen&(24.7.1965)>(1958)Ruotsiin,Skinnskatteberg).
puoliso RÄÄF Maj-Lis Gunvor Alice*13.9.1945-*Alaveteli
lapsia:
Mikael Anders*2.7.1969
POHJANEN (Tommy Henrik)*(13.3.1966)-*( Ruotsi,Skinnskatteberg)

---------------------------------------------------------------------------------
lisätietoja:
http://suvut.genealogia.fi/moilanen/

sukututkija Mikko Moilanen: Suvun alkuvaiheet

Moilasen suku on vanhaa itäistä juurta. Kirjallisiin lähteisiin Moilaset ilmaantuivat 1500-luvun alkupuolella, kun vanhimpaan Savon maakirjaan vuonna 1541 merkittiin kahdeksan ruokakuntaa. Muualla Suomessa sukua ei vielä tuolloin ollut. Valtaosa Moilasista asusteli silloisissa Säämingin ja Rantasalmen pitäjissä, muutama perhe myös nykyisen Mikkelin suunnalla Vesulahdessa. Vuonna 1561 pari perhekuntaa kirjattiin jo hiukan pohjoisempaa eli nykyisen Kuopion seutuvilta.

Savo ei kuitenkaan liene Moilasen suvun alkukoti, vaan sukunimen juuria on etsittävä Karjalan suunnalta, jonne savolaistenkin alkuperä sijoittuu. Noin vuodesta 1000 lähtien Savoa asutettiin Laatokan luoteisrannikolta päin. Laatokan Karjalassa suvun ikivanhoja "kantapaikkoja" ovat mm. Sortavalan, Hiitolan, Jaakkiman, Ruskealan ja Impilahden tienoot. Ei kuitenkaan tiedetä, kantoivatko Savoon matkanneet suvun uudisasukkaat sukunimeä, vai vakiintuiko se käyttöön vasta myöhemmin. Ainakin he toivat mukanaan nimen karjalaisen kantaosan. Nen-päätteensä nimi on saattanut saada Savossakin. Moilasen nimen muotoutuminen sukunimeksi lienee tapahtunut viimeistään 1300-luvulla, "keskiajan hämärässä".

Nimi syntyy

Alkuaan ihmisille annettiin vain yksi nimi, etunimi. Mutta kun samassa kylässä alkoi olla useampi Lauri, Olli tai Heikki, tarvittiin jotain heidän erottamisekseen. Tarve korostui varsinkin sen jälkeen, kun hallinto ja oikeuslaitos kirjallistuivat. Oli tärkeää, että käräjäpöytäkirjoihin, maakirjoista ja kymmenysveroluetteloihin voitaisiin kirjata aina se oikea sakotettava tai verotettava henkilö. Eräs nimeämisperuste oli se, että isän etunimeä alettiin nen-päätteisenä käyttää pojan etunimen tarkennuksena. Kun tämä tarkennus, "liikanimi", sitten monesti periytyi seuraaville sukupolville, tuli siitä vähitellen pysyvä sukunimi. Lisänimiä tai huutonimiä syntyi monella muullakin perusteella. Useat sukunimet liittyvät talonnimeen tai asuinpaikkaan, ammattinimitykseen ja tai johonkin kantajansa ruumiilliseen ominaisuuteen.

Nimistötutkimuksen mukaan sukunimi Moilanen pohjautuu karjalaiseen miehen etunimeen MOILA, MOILO(I) tai MUILU, joiden takana on puolestaan venäjänkielinen miehennimi Samoil ja Samuil. Tämä taas juontuu raamatullisesta hebreankielisestä profeetan nimestä Samuel, joka merkitsee 'Herran kuulema'. Sukunimen kirjoitusasussa esiintyi vaihtelua ja horjuvuutta sitä enemmän, mitä vanhemmista asiakirjoista on kyse: Moiloeff, Måijloinen, Moijlan, Måilainen jne. Venäjän sukunimiä Samuilov, Samoilov ja Samoilin voitaneen pitää Moilasen "sukulaisniminä", kuten myös mm. Antreassa tavattuja karjalaisia sukunimiä Samo ja Samonen. Samonen tosin saattaa tulla myös kreikan Samonas-sanasta. Moilasen nimen kantaosaa käytettiin vielä 1500-luvun alussa milloin etunimenä, milloin taas sukunimenä, esim. Samoilik Uskalov Räisälässä ja Jaško Samoilov Metsäpirtillä. Paikannimiin on myös jäänyt muistoja noista varhaisista ajoista. Viipurissa on kylä nimeltä Samola, Antreassa taas Samoinlahti ja Kirvussa Samukkalan talo.

Kovin suuri ei Moilasen "8 pesueen suku" 1500-luvun puolimaissa Savossa ollut - moni suku vaikutti seudulla jo yli 20 ruokakunnan voimin. Muutamia asiakirjamainintoja tuonaikaisista Moilasista kuitenkin löytyy. Juntti Moilanen Vesulahdelta toimi vuosina 1559 - 1565 käräjien lautamiehenä, samoin Paavo Moilanen vuosina 1562 - 64. Lauri Moilanen Vesulahdelta sai vuonna 1549 sakkoja luvattomasta maakaupasta. Rantasalmella sakotettiin syksyllä 1563 Paavo Issakaista ja tammikuussa 1564 Niilo Olkkosta, kun olivat kurittaneet Paavo Moilasta niin, että seurauksena oli ollut mustelmia. Tosin myös Paavoa sakotettiin myöhemmin: oli lyönyt haavan Olli Sallisen päähän!

Suvun kantaisän arvoitus

Nimi Moilanen esiintyy ensimmäisen kerran Kainuussa vuoden 1605 maakirjassa. Lylyjärven kylästä (suunnilleen nykyinen Puolanka) maakirjaan merkittiin seitsemän talonpoikaa, yhtenä heistä Antti Moilanen (taulu 1). Hänen kerrotaan asuneen talossaan 5 vuotta eli vuodesta 1599 lähtien. Veroluvultaan 1/4 -manttaalin talossa oli yhden panninmaan verran peltoa (n. 0,116 ha). Täysikasvuisia henkilöitä talossa oli maakirjan mukaan kaksi (mies ja todennäköisesti vaimo), lehmiä samoin kaksi. Antti Moilanen maksoi verona yhden äyrin rahaa, 3 kiloa voita, reilut 5 kiloa haukia ja 10 oravannahkaa. Nämä ovat varhaisimmat tiedot Kainuun Moilasten kantaisästä. Antti tuli rappasotien jälkeisessä muuttoaallossa tuhottuun ja hävitettyyn Kainuuseen, rakentamaan raunioille. Hän asettui asumaan Puolankajärven länsirannalle vastapäätä nykyistä kirkonkylää. Asuinpaikka tunnettiin myöhemmin pitkään Moilalana ja sai isojaon jälkeen nimen Puolanka.

Perimätieto on antanut kantaisälle lempinimen Reissu-Antti, koska hän ei heti vakiintunut asumaan Puolangalle, vaan käväisi ensin pohjoisempana. Kertoman mukaan Puolangan ensimmäinen Moilanen oli Antti ja lähtöisin Savon suunnasta. Puolanka-talosta Antti otti sitten emännän itselleen, ja siitä sai alkunsa laaja Moilasen suku. Perimätieto siis vahvistaa asiakirjoista tehtyjä havaintoja kantaisän nimeä ja asuinpaikkaa myöten!

Mistä Antti Moilanen oli kotoisin ja millaisista oloista hän suuntasi matkansa kohti Puolankaa? Tuliko Antti nuijasodan seurauksia pakoon vai houkuttiko häntä Kaarle-kuninkaan uudisasukkaille myöntämä kuuden vuoden verovapaus? Se tiedetään, että valtaosa muuttajista tuli Kainuuseen Savosta. Myös Pohjanmaalta lännestä päin oli tulijoita. Muuttajien lähtöpaikan määrittämiseen on käytettävissä lähinnä vain talollisten nimistä koostuvia veroluetteloita. Kun uudisasukkaista huomattava osa oli nuorta ja maata omistamatonta väestöä, ei heitä yleensä oltu kirjattu ollenkaan aiemmassa asuinpaikassaan. Lähteiden niukkuudesta huolimatta esitetään seuraavassa kolme mahdollista vaihtoehtoa Antin kotipaikaksi.

Nykyisen Kuopion lähistöllä talosteli 1560-luvun alussa Pekka Moilanen. Hän asui silloisessa Tavisalmen Savilahdessa aina vuoteen 1579 saakka, jolloin talo poltettiin venäläisten suorittaman hyökkäyksen aikana. Pekalla mainitaan olleen kanssaviljelijä nimeltä Paavo Moilanen eli Sianjalka. Antti Moilanen puolestaan näkyy käräjäpöytäkirjassa vuonna 1563. Tämä käräjillä käynyt Antti olisi teoriassa voinut myöhemmin "reissata" Kainuuseen. Tämä tuntuu kuitenkin epätodennäköisenä, sillä muuttaessaan Antti olisi ollut verraten iäkäs, ehkä jo liian vanha korvenraivaajaksi. Vuosina 1579-1600 ei Pohjois-Savon Moilasia tapaa asiakirjoista ollenkaan.

Entäpä Savonlinnan ja Rantasalmen suunta, jossa Moilasia asui enemmälti. Vuonna 1598 maksoivat Moilaset papinveroja seuraavasti: Pekka ja Antti Moilanen Rantasalmelta, Antti Moilanen Säämingistä (=Savonlinnan seutu) sekä Pekka, Niilo ja Jussi Moilanen Vesulahdelta (=Mikkelin seutu). Säämingin Antin talo merkittiin autioksi vuodesta 1598 alkaen eikä häntä näy verotileissä enää vuonna 1600. Lähtikö tämä Antti pohjoiseen - ajankohta ainakin täsmää varsin tarkoin. Mahdollista on sekin, että Antti muutti vain kylästä toiseen, koska Rantasalmella asui muutamaa vuotta myöhemmin kaksi Anttia.

Kolmaskin vaihtoehto on olemassa, nimittäin Pohjois-Pohjanmaa. Viimeistään vuonna 1548 oli Limingan pitäjän Laitasaaren kylään (nykyinen Muhos) asettunut asumaan todennäköisesti Savosta tullut Lauri Moilanen. 1550-luvulla Laurilla oli reilun hehtaarin verran viljelyksiä. Vuonna 1559 hän maksoi vuotuisverona rahaa markan ja puoli äyriä, nelisen kiloa haukia, muutaman kilon voita ja lukkarille vakan viljaa. Oulujoen varressa kun asui, saattoi hän suorittaa verot vaikkapa lohena. Esimerkiksi vuonna 1565 Lauri maksoi kruunulle ulostekoina kaksi kiloa voita ja 34 kiloa lohta. Vuonna 1562 Laurin sukunimi vaihtui asiakirjoissa Moilasesta Rautiaksi. Länsisuomalaisen nimenantokäytännön mukaan ihmisten sukunimet eivät periytyneet, vaan vaihtuivat aina asuinpaikan mukaan. Laurin tapauksessa kysymyksessä ei kuitenkaan välttämättä ollut asuinpaikan vaihto. Rautia-nimen hän lienee saanut siitä, että melko varmasti harjoitti sepän ammattia. 1560-luvulla hän esiintyi asiakirjoissa myös nimellä Lasse Smedh (=seppä).

Minkälainen yhteys Lauri Moilasella eli Rautialla ja Reissu-Antilla voisi olla? Laurin myöhemmät vaiheet vuoden 1566 jälkeen eivät ole tiedossa, sillä hän häviää tuolloin Laitasaaren kylän veroluetteloista. Hänen perheestään ei myöskään tiedetä mitään. Mutta se on varmuudella selvinnyt, että Kainuun maisemat olivat Laurilla tuttuja. Hänen nimittäin liikkui aina keväisin Kainuun järvillä hauenpyynnissä. Esimerkiksi vuonna 1558 hän lähti Laitasaaresta yhdessä muiden isäntien kanssa veneellään kohti ylämaita ja otti mukaansa 30 verkkoa. Kalareissu lienee onnistunut, sillä Lauri maksoi tuona vuonna yli 15 kiloa haukiveroa.

Limingan ja Iin pitäjien talonpoikien tiedetään kalastuksen ja metsästyksen ohessa myös kaskenneen nautintamaillaan Kainuussa. Osa kaukomatkaajista jäi sisämaahan koko kesäkaudeksi kalastamaan ja virittelemään ansapolkuja riistalle. Syksyn tullen he korjasivat kaskimaan sadon ja palasivat saaliineen talveksi kotiin rannikolle. Pohjalaisten eränkäynti ja nautinta väistyi vähitellen sitä mukaa, kun uudisasutus vakiintui Kainuussa 1500-luvun lopussa. Entisiä kaukokalastajia jäi asumaan myös pysyvästi Kainuuseen.

Lauri Rautia eli Moilanen siis tunsi silloisen Oulujärven erämaan salot ja vesistöt. Ajatus siirtymisestä erämaihin saattoi itää hänen ajatuksissaan ja mahdollisesti toteutui hänen Antti-poikansa kohdalla. Näyttöä ei tosin ole siitä, oliko Reissu-Antin isän nimi Lauri. Oletusta tukee kuitenkin vanha nimenantokäytäntö, jonka mukaan perheen vanhin poika sai hyvin usein isoisänsä nimen. Reissu-Antin vanhimman pojan nimi oli melko varmaan vuonna 1597 syntynyt Lauri. Onko myös perimätiedon maininta siitä, että Reissu-Antti käväisi ensin pohjoisessa, tulkittava vihjeeksi Laitasaaren suuntaan? Eli että Moilasen suku ei tullut Puolangalle suoraan Savosta, vaan Pohjanmaan kautta "koukaten". Laitasaari on myös verraten lähellä Puolankaa, vain noin 100 kilometrin päässä. Esitetyistä vaihtoehdoista Laitasaarta on siis pidettävä todennäköisimpänä, joskaan ei varmana Reissu-Antin tulosuuntana.

Uudisasukkaat saapuivat Kainuuseen yleensä vesiteitä pitkin veneillään, mieluiten alkukesästä jäidenlähdön jälkeen, jolloin vähävetisilä latvapuroillakin riitti vettä kulkemiseen. Turvallisinta oli liikkua suuremmalla joukolla. Monesti mukana tuli muukin perhe, työ- ja tarvekalut sekä siemenvilja. Karja - muutama lehmä ja lammas - koetettiin myös kuljettaa mukana, järvitaipaleiden yli lautoilla ja jokien virtapaikkojen ohi maitse taluttamalla.



Uudisasukas vainoaikojen ja katovuosien kurimuksessa

Vuonna 1595 päättyi pitkäaikainen vihanpito Venäjän ja Ruotsi-Suomen välillä. Vainonaikaa oli kestänyt ja "rappareita" vastaan oli sinnitelty 25 vuoden ajan. Poltetut pirtit oli rakennettu aina uudestaan ja vaikeuksista huolimatta elää oli koetettu. Kostoiskujakin oli rajan taakse tehty. Mutta vainolaiset tulivat yhä uudelleen. Kainuun nuorta uudisasutusta koeteltiin pahoin. 1580-luvun lopussa seutu autioitui täysin veronmaksukyvyttömäksi. Veroluettelot kertovat karua kieltä autioitumisen syystä: venäläiset ryöstivät, hävittivät ja polttivat talot sekä surmasivat kiduttamalla niiden asukkaat. Vain piilopirteille turvaan päässeet selvisivät ankaran ajan yli, eikä asutuksen lanka kokonaan katkennut.

Kainuun asukkaat joutuivat vainoaikoina maksamaan suhteellisesti raskaimman veriveron koko Suomeakin ajatellen. Seutu oli ollut kiistanalaista aluetta vuosikymmenten ajan. Sekä Venäjä että Ruotsi pitivät sitä omanaan niin, että kumpikin halusi tapella tuon Oulujärven erämaan herruudesta tappara kourassa. Venäläiset ja karjalaiset pitivät savolaisia uudisasuttajia tunkeutujina nautinta-alueilleen. Ja tottahan oli, että Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaan Kainuu ei kuulunut Ruotsi-Suomeen. Uudisasukkaita Oulujärven erämaihin rohkaisi kuitenkin itse Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa, joka kehotti valtaamaan uusia kaskimaita ja asuinpaikkoja. Pitkällisen vainonajan seurauksena Kainuun alue tunnustettiin Täyssinän rauhanteossa vuonna 1595 Ruotsi-Suomeen kuuluvaksi. Näin seudun uudelleen asuttamiseen voitiin lähteä turvallisemmin mielin. Kaarle-herttua määräsi syksyllä 1597 Oulunjärven ympäristön asutettavaksi ja seuraavana vuonna lupasi muuttajille kuuden vuoden verovapauden.

Aivan neitseellistä erämaata ei Kainuu ollut enää 1600-luvun alussa. Itse asiassa jo vuosituhansien ajan olivat itäisten suomensukuisten heimojen eränkävijät, karjalaiset kauppamiehet ja lappalaiset liikkuneet seudulla. Kaskia oli polteltu, kalasaunoja ja eräpirttejä pystytelty, joten jälkensä ihminen oli luontoon jättänyt. Muutama vuosikymmen aiemmin oli uudispirttejä noussut alueelle runsaasti, mutta rappasodat olivat ne hävittäneet.

Veden ja metsän vilja - uudisasukkaan elämisen ehto

Kalan ja metsänriistan merkitys oli keskeinen uudisasukkaiden ruokataloudessa varsinkin alkuaikoina, sillä koskemattomaan korpeen sijautuneet joutuivat odottamaan kaskimaan satoa useamman vuoden. Vesi- ja metsälinnut sekä metsäpeurat olivat tavanomainen ravinnonantaja. Oravannahoilla maksettiin veroja, mistä johtuen oravaa pyydettiin ahkerasti. Kärppää, näätää ja kettua metsästettiin myös yleisesti. Ilves, susi, majava ja karhukin kellistyivät silloin tällöin. Metsämiehen varusteisiin kuuluivat teräsjousi (=jalkajousi) vasamoineen, käsijousi nuolineen, keihäs ja sauva. Karhua vastaan käytiin keihäillä ja jousilla. Pyssyn paukahduksia saloilta kuultiin melko harvoin, sillä kiväärit olivat tuolloin kalliita ja harvinaisia. Metsälintuja pyydettiin syksyisin loukuilla, liskuilla, rihmoilla ja keväisin soitimelta ampumalla.

Haukea ja muikkua pyydettiin, syötiin ja kaupattiin. Kuivattu hauki kelpasi myös verottajalle. Ahven ja särki olivat lähes jokapäiväistä ruokaa. Kainuun vuolaissa jokivesistöissä vaelsi siikaa, lohta ja taimenta. Kalan merkitys säilyi keskeisenä myös myöhempinä aikoina ja kalaan turvauduttiin hengenpitimenä etenkin katovuosina. Samuli Paulaharju kertoo seuraavasti:

"Suolakala oli pitkän pirtinpöydän alituinen särvin, kapakeitto tavallinen talvisen ajan ruoka, ja tuoretta kalaa syötiin useasti, jopa kesäkautena harva se päivä."



"Tähkäpäille karun korpimaan kohotti..."

Elannon perustaksi veden ja metsän vilja eivät kuitenkaan riittäneet. Tarvittiin myös erämaan kesyttämisen taito, ja se näillä Savon suunnasta tulevilla toki oli hallussaan. He osasivat hyödyntää vaaranrinteiden vankat hikeväpohjaiset kuusikot kaskimaiksi ja korpiruista kasvamaan. Menetelmänä käytettiin ikivanhaa itäistä huuhtatekniikkaa.

Parhaita kaskimaita olivat hikevien vaaranrinteiden kuusta ja lehtipuita kasvavat sekametsiköt. Aluksi kaskimaaksi valitusta metsästä kassaroitiin eli näröttiin kirveillä pois pienet puut. Kevättalvella kaadettiin muu metsä paitsi suurimmat puut, jotka kolottiin ja jäivät kuivumaan pystyyn. Jos kyseessä oli vanha kuusikko, kaadetun puuston annettiin kuivua kesän yli. Seuraavana vuonna alkukesästä kaski eli huuhta poltettiin, mutta vieläkään ei päästy siemenen kylvöön. Oli parempi odottaa vielä vuosi ja ennen kylvöä polttaa rovioihin kasatut puut ja viertää kaskimaan palamattomat paikat, "tulen käymättömät maankengät". Kun sitten vilja aikanaan ehti laiholle, oli ensimmäisistä kirveeniskuista kulunut lähes kolme vuotta. Ja vielä oli toivottava seuraavaksi suveksi suotuisaa kasvua, jotta vilja kypsyisi kunnolla ja halla pysyisi loitolla.

Jos käytössä oli lehtipuuvaltainen sekametsä tai vanha metsittynyt kaskimaa, päästiin hiukan helpommalla. Aurinkoisella rinteellä ja kuivemmalla maalla puut voitiin polttaa jopa samana kesänä. Tällaiseen kaskeen kylvettiin yleensä kevätviljaa eli ohraa. Kaskiruis antoi suotuisissa oloissa erittäin hyvän sadon, mutta yleensä vain kerran. Useamman peräkkäisen ruissadon saaminen vaati kasken viertämistä uudelleen. Rukiin jälkeen huuhtamaassa viljeltiin muutaman vuoden ajan vähemmän vaateliaita kasveja - ohraa, naurista tai pellavaa. Samalle paikalle voitiin tulla uudestaan vasta useamman kymmenen vuoden kuluttua, kun alue kasvoi uutta nuorta metsää ja kun maan viljavuus oli palautunut. Kaskenpoltto vaati näin ollen laajoja pinta-aloja.

1600-luvun uudisasukkaat Kainuussa joutuivat kantamaan huolta muustakin kuin katovuosista, sillä pelätyt rappasodat olivat vielä hyvässä muistissa. Oli oltava jatkuvasti varuillaan vainolaisten tulosta. Puolankajärven seutu näyttää säästyneen suuremmilta kahakoilta; tosin kesäkuussa 1611 rapparit hyökkäsivät Kainuuseen ryöstämään ja polttamaan. Rajantakaisten retki ulottui myös Puolangalle, jonka lähes kaikki talot poltettiin. Enemmiltä ihmishenkien menetyksiltä kuitenkin ilmeisesti vältyttiin - vainolaista osattiin odottaa ja ihmiset karkasivat piilopirteilleen. Niinpä vuosi 1611 tunnetaan "karkuvuoden" nimellä. Kyseessä oli kosto sille retkelle, joka hiukan aiemmin tehtiin suomalaisten toimesta vajaan tuhannen miehen voimin Sumaan ja Solovetskiin. Retken aikana hävitettiin itärajan takaisia karjalaiskyliä ja sen tarkoituksena oli tukea kuningas Kaarle IX:n laajentumispolitiikkaa Jäämeren suuntaan. Kainuun miehiäkin lienee tuon sotajoukon mukana ollut.



Puolankajärven rannoilla

Mutta lähtekäämme nyt tarkemmin seuraamaan Reissu-Antti Moilasen elämää Puolankajärvellä. Kovin paljon eivät asiakirjat hänen elämäänsä valaise, mutta jotain kuitenkin. Hän siis tuli Puolangalle vuonna 1599, sai uudisasukkaana kuuden vuoden verovapauden ja ryhtyi korvenraivaajaksi. Samana vuonna nykyinen Kainuun alue itsenäistyi Oulujärven eli Kajaanin pitäjän nimellä Limingasta. Suurpitäjän keskus oli aluksi Paltamon kylä Paltaniemellä ja sitten vuodesta 1651 lähtien Kajaanin kaupunki. Vuonna 1647 pitäjä jakaantui kahtia, Paltamoon ja Sotkamoon.

Helppoa ei uudisraivaajan elämä ollut, sillä karu luonto näytti kitsautensa ja ankaruutensa heti alkuun. Hallavuosia esiintyi 1600-luvulla runsaasti - ensimmäinen ankara kato koettiin jo vuonna 1601. Elettiin nk. pikku jääkauden aikaa, jolloin ankaratalvinen ja lyhytkesäinen ilmastotyyppi oli vakiintumassa ja jolloin kasvukaudet olivat lyhyempiä kuin esimerkiksi 1900-luvulla. Vaikeudet kasaantuivat edelleen 1630-40- luvuilla 30-vuotinen sodan seurauksena, kun kruunu alkoi vaatia Kainuun miehiä taistelutanterille Saksanmaalle ja kuristi asukkaita alati kasvavalla verokuormalla. Sitkeästi uudisasutus kuitenkin juurtui Kainuun kamaraan. Vuonna 1606 Antti Moilanen kykeni maksamaan veroja tavanomaisesti: rahaa yhden äyrin, kaksi kiloa voita, yli viisi kiloa kapahaukia ja 10 oravan harmaanahkaa. Lehmiä ei hänelle nyt merkitty, toisin kuin vuotta aiemmin.

Antti sai isännöidä Puolankajärveä ja sen lähitienoita lähes yksin. Asutus oli harvaa, sillä nykyisen Puolangan alueella asusteli kaikkiaan vain kymmenkunta talonpoikaa. Kalavesiä ja riistamaita riitti soudella ja samoilla. Lähin naapuri lienee ollut Kivarinjärvellä.

1610-luvulla Antti Moilanen väliaikaisesti hävisi veroluetteloista. Olot olivat sekavat ja Kainuun asukkaille myönnettiin useana vuonna verovapauksia. Vuonna 1625 Antin tiedetään taas maksaneen kymmenysveroina kolme kappaa (n. 14 litraa) ruista ja saman verran ohraa. Elossa hän oli vielä vuonna 1626 maksaessaan kymmenysveroja. Kun seudun 15-60 -vuotiaista miehistä koottiin vuonna 1627 ruodutusluettelo sotaväenottoa varten, oli Antti ilmeisesti joko liian vanha tai sairas ruodutettavaksi, koska häntä ei luetteloon kirjattu. Vuoden 1626 jälkeen häntä ei näy muissakaan asiakirjoissa.

Mutta katselmuskirjuri kyllä löysi Moilasia em. vuoden 1627 väenottotilaisuudessa. Puolangankylältä heitä ilmoittautui kaikkiaan kolme: veljekset Lauri, Jaakko ja Simo Moilanen. Ikämerkintöjen perusteella arvioiden Lauri oli syntynyt noin 1594...97 (taulu 2), Jaakko vuonna 1602 (taulu 601) ja Simo vuonna 1611 (taulu 615). Tuolloin vain 16-vuotias Simo sai kuulla joutuvansa sotamieheksi - joka kymmenes mies joutui aina riviin. Saksan sotatanterille Kustaa II Aadolfin joukkoihin ei Simon kuitenkaan tarvinnut lähteä, kun onnistui pestaamaan itselleen varamiehen.

Todennäköisesti nuo kolme Moilasen veljestä olivat Reissu-Antin poikia, vaikka isän nimeä ei missään mainita. Muita Moilasiahan ei Antin lisäksi Puolangalla eikä koko Kainuussa ollut poikien syntyessä. Kuva suvun kantaisästä tarkentuu: hän oli nuorehko, juuri perheen perustanut mies asettuessaan asumaan Puolangalle ja sai ainakin kolme poikaa. Kun sitten Antti aikanaan luopui talonpidosta, oli talossa varsa, sonni, kuusi lehmää, kahdeksan lammasta ja sika. Peltoa oli viljelyksessä noin 0,25 hehtaaria, koskapa kylvöihin käytettiin puolisen tynnyriä viljansiemeniä. Tältä pohjalta saivat perilliset lähteä ponnistamaan eteenpäin.



Suku jatkuu

Antin väistyttyä Moilalan isännyys siirtyi hänen pojalleen Lauri Moilaselle. Veroluvultaan Moilala oli tuolloin 1/2-manttaalin suuruinen. Vuonna 1633 Laurin maksoi veroa 4 taalarin, 5 killinkin ja 12 runstykin arvosta, mikä oli selvästi enemmän kuin mitä muut seudun talonpojat keskimäärin maksoivat. Rahana ei Laurikaan kaikkia veroja suorittanut, vaan huomattavalta osin myös tavaroita eli voina, kapahaukina ja oravannahkoina. Moilalan karjavarallisuuteen kirjattiin vuonna 1635 tammahevonen, kuusi lehmää ja viisi lammasta. Nykyisen Puolangan alueella asui 14 talonpoikaa, joilla oli keskimäärin 2 - 3 lehmää. Joka toinen omisti hevosen. 1630-luvulla Laurin veli Jaakko näyttää erkaantuneen omaksi ruokakunnakseen ja tehneen talon järven toiselle puolen. Vuonna 1635 Jaakolla oli kaksi lehmää ja hän isännöi 1/4 -manttaalin tilaa. Jaakon perustama tila jaettiin 1670-luvun lopussa kahtia ja molemmissa asui jatkossakin Moilasia.

Vuonna 1643 Kainuun veroluetteloihin ilmestyi kolmas Moilasten talous: Lauri Moilanen asui Suolijärvellä 1/2-manttaalin tilaa. Samanaikaisesti Puolankajärven Moilalan isännäksi vaihtui Simo Moilanen. Asiakirjatietojen perusteella on pääteltävissä, että Lauri jätti Moilalan isännyyden veljelleen Simolle ja siirtyi itse Suolijärvelle. Lauri perustamaa tilaa kutsuttiin myös pitkään Moilalaksi ja se tunnetaan nykyisin Alatalon ja Pekkalan nimillä. Vuosien 1679 ja 1682 välillä Suolijärven Moilala jaettiin kahteen 1/4 -manttaalin osaan. Moilasten hallussa tila säilyi 1800-luvun puolimaihin saakka, jolloin se siirtyi talokauppojen myötä Holapan suvulle.

Ensimmäiset viralliset, lähinnä kruunun tarpeita palvelevat postilinjat perustettiin Suomeen vuonna 1638. Kajaanista koilliseen pitkin Hyrynsalmen reittiä kulkevaa tietä käytettiin jo 1650-luvulla postitienä. 1670-luvulla Puolangankylän Moilalan isäntä Lauri Simonpoika Moilanen (taulu 616) mainitaan postitalonpojaksi. Myös Suolijärven Moilala näyttää olleen postitalo lyhyen aikaa 1670-luvun lopussa. Postitalonpojan velvollisuus oli postilaukun kuljettaminen seuraavaan etappiin aina tarvittaessa, riippumatta vuorokauden ajasta tai säästä. Talonpojat saivat postin kuljetuksesta korvauksena verohelpotuksia ja vapautuksen sotaväenotoista. Matkaa tehtiin jalkaisin, veneellä tai hevosella. Päivässä posti kulki keskimäärin noin 50 km, mutta kelirikkoaikaan esimerkiksi Kajaanin ja Oulun väli kesti kulkea kolmekin viikkoa.

Ensimmäinen tilanjako Puolangankylän Moilalassa tapahtui 1680-luvun alkupuolella. Puolen manttaalin kantatilasta erotettiin toinen Moilala, jonka tilukset ja rakennukset tulivat läheiselle Leipivaaralle. Kantatila tunnetaan tänä päivänä Puolanka-talona, Leipivaaran Moilala on puolestaan Vanhatalo. 1720-1730- luvuilla Moilalat väliaikaisesti yhdistettiin samaksi tilaksi, mutta vuodesta 1740 lähtien ne olivat taas erillisinä 1/4-manttaalin perintötaloina. Puolanka-talo oli Moilasten hallussa 1780-luvun puoliväliin saakka, jolloin Jaakko Moilanen (taulu 619) teki talonvaihtokaupat Eerik Väyrysen kanssa. Jaakko muutti asumaan Väyrylänkylä nro 23 Somervaaraan ja Väyryset tulivat Moilalan isänniksi. Leipivaaran Vanhatalo on säilynyt Moilasilla nykypäiviin saakka, joskaan ei suoraan alenevassa polvessa.

Vuonna 1684 siirtyi Leipivaaralle uudistilalliseksi Antti Simonpoika Moilanen (taulu 865). Vuonna 1713 Antin 1/8-manttaalin kruununtilaan liitettiin 1/8-manttaalin perintötila ja toinen 1/8 -manttaalin kruununtila (nro 11 Moilala eli Rievunkangas). Laajennettua tilaa isännöivät yhdessä Antin pojat Pekka ja Lauri. Sopua veljesten kesken riitti vain vuoteen 1722, jolloin he halusivat jakaa tilan keskenään kahtia. Näin muodostuivat Puolangankylän tilat nro 7 Moilala (nykyinen Hovi) ja nro 10 Moilala (nykyinen Marttila).

Edellämainittu Rievunkangas oli syntynyt jo noin vuonna 1673, kun veljekset Jaakko (taulu 602) ja Pekka Moilanen (taulu 603) jakoivat isänsä Jaakon (=Reissu-Antin poika) 1630-luvulla perustaman 1/4 -manttaalin tilan keskenään. Kun toinen veli Pekka kuoli keväällä 1680, kantoi Jaakko-veli huolta tilan elinkelpoisuudesta. Jaakko pelkäsi sen kenties autioituvan, koskapa omasta aloitteestaan lupautui tarvittaessa palauttamaan Pekan leskelle ja lapsille ne 50 kuparitaalaria, jotka veljensä perintönä oli saanut. Jaakon pelko ei ollut aiheeton, sillä tila todella autioitui ja joutui kruunulle 1690-luvun lopun nälkävuosina.



Suku leviää Kainuussa

Yli miespolven ajan Moilaset asustelivat Kainuussa nykyisen Puolangan alueella 1600-luvulla, ja vasta sitten sukua siirtyi muualle. 1680-luvun puolimaissa saapui Suomussalmen Kiannankylään Lauri Pekanpoika Moilanen (taulu 167). Maakirjoissa Lauri mainitaan vuodesta 1685 lähtien asuvaksi 1/8 -manttaalin tilalla, jonka aiempi omistaja todennäköisesti oli Taneli Tervonen. Laurin isän nimeksi on merkitty Pekka. Lauri oli mahdollisesti sen suolijärveläisen Pekka Laurinpoika Moilasen (taulu 166) poika, jonka kuoltua hänen jäämistöstään käytiin käräjillä neuvonpitoa kesällä 1653. Jäämistöön kuului pari sonnia, hopealusikoita, rautaesineitä, kalaverkkoja, vaatteita ym. Käräjäpöytäkirjassa ei kerrota Pekka-vainajan perillisten nimiä, mutta niitä kuitenkin mainitaan hänellä olleen. Kaksi muutakin Pekka Moilasta eli Puolangalla samaan aikaan, toinen Suolijärvellä ja toinen Puolangankylässä. He eivät kuitenkaan sovi ikänsä puolesta Kiannankylään saapuneen Laurin isäksi. Näin ollen ensin mainittua Pekkaa on pidettävä "lähinnä oikeana" isänä, tosin huomattavin varauksin.

Maaliskuussa 1698 edellämainittu Lauri Moilanen teki Kiannankylässä Pekka Keinäsen kanssa talokaupan, jossa vaihtoi tilansa Keinälänniemen Keinälän tilaan ja maksoi välirahaa 170 kuparitaalaria. Keinäset olivat monien muiden tavoin köyhtyneet suurten kuolonvuosien aikana ja joutuivat väistymään tilalta. Näin tuli Moilasen suku Keinälänniemelle Kiantajärven rantaan. Keinälänniemen nykyinen nimi on Kiannanniemi. 1/4-manttaalin Keinälästä tuli suvun pysyvä asuinpaikka, jossa Moilasia elää vielä nykyään. Talon ensimmäinen isäntä Lauri Moilanen oli elossa käräjäkirjojen mukaan vielä elokuussa 1711.

Vaikeat ajat eivät päättyneet suurten kuolonvuosien jälkeen. 1700-luvun ensimmäisellä kymmenluvulla koettiin toistuvien katovuosien sarja, joiden mukana levisivät kulkutaudit. Hengenpitimiksi oli jälleen turvauduttava pettuleipään. Koettelemukset lisääntyivät 1710-luvulle tultaessa, kun Suuri Pohjansota ulottui isonvihan nimellä Kainuuseen. Vuonna 1716 venäläiset miehittivät koko maakunnan, ryöstivät ja polttivat taloja sekä surmasivat ihmisiä. Pekka Moilasen (taulu 938) asuman Leipivaaran talonkin vainolaiset polttivat.

Riesaa seudun asukkaille koitui isonvihan miehityskaudella myös omista joukoista. Sitkeästi sissisotaa jatkaneet nk. vapaakomppanian sissijoukot kiertelivät kylästä toiseen ruokaa ja majoitusta vaatien. Ja jos ylläpitoa ei heille annettu suosiolla, hankkivat sissit sen väkivaltaisesti tavalla, mikä ei paljoa eronnut vihollisen suorittamasta rosvouksesta. Näitä sissejä kutsuttiin kivekkäiksi ja heitä johti Kainuussa kapteeni Långström. Kivekkäät ryöstivät myös Pekka Moilasen (taulu 348) talon Puolangan Suolijärvellä niin tyhjäksi, että asukkaiden oli lähdettävä talosta ja jätettävä se autioksi. Pekka muutti pysyvästi Pudasjärven Puhoskylän Kosamoon ja hänen autioksi jäänyt tilansa liitettiin vainoaikojen jälkeen sukulaismies Lauri Juhonpoika Moilasen (taulu 5) tilaan samassa kylässä.

Tuon kivekkäiden kaltoin kohteleman Pekka Moilasen veljistäkään ei ollut talon jatkajiksi Suolijärvellä. Lauri (taulu 383) ja Paavo (taulu 347) olivat jo 1700-luvun alkuvuosina muuttaneet Kiannankylään Valkolan (jatkossa nro 18) tilalle. Talonpito ei heiltä kuitenkaan onnistunut sielläkään: Valkola autioitui vuonna 1711 ja asukkaat kuolivat veroluetteloiden mukaan nälkään. Pekan veli Simo (taulu 384) isännöi puolestaan Näljängänkylän Hiltulaa, jonka oli autiotilana ostanut 1690-luvun lopulla 53 hopeataalarilla Pekka Hiltuselta. Hiltulaan (=nykyinen Ylinäljängän Vaaranniva ja Polvijärven Polviniemi) oli mennyt myös veljessarjan nuorimmasta päästä oleva Jaakko (taulu 528). Vielä oli Pekalla ollut Juho-veli (taulu 527), mutta tämä karkasi Venäjälle erään Kaija Keräsen kanssa. Aviorikoshan siinä oli kyseessä, koska Juho oli nainut mies. Ja vaikka hänet saatiin välillä takaisin Suomen puolelle ja oikeuden eteen, häipyi Juho kohta uudestaan eikä häntä sen koommin enää Suolijärvellä nähty. Veljesten Priita-äiti toki oli ollut tarmokas nainen, sillä miehensä kuoltua 1670-luvun lopussa Priita merkittiin jonkun aikaa veroluetteloihin perheen päänä.

Näiden levottomien aikojen pyörteissä ihmiset liikkuivat 1710-luvulla paljon. Asukkaat taloissa vaihtuivat tiheään.Vuoden 1710 tienoilla lähti Tuomas Moilanen (taulu 604) Puolangankylästä Väyrylänkylään ja asettui asumaan Huovila-nimiselle 1/8-manttaalin kruununtilalle. Isonvihan aikana Huovilakin autioitui. Tuomas muutti jälleen ja hankki itselleen Väyrylänkylästä uuden kruununtilan, Rahikkalan, johon sai kuuden vuoden verovapauden vuonna 1725.

Leipivaaralta lähti Väyrylänkylään myös Simo Antinpoika Moilanen (taulu 866) noin 1712-13 ja hankki sieltä Väisälän 1/4-manttaalin kruununtilan (nro 12/13). Simon kokoserkku ja kaima Simo Laurinpoika - kotoisin Puolanka-talosta - taas päätyi 1720-luvun alussa Melalahteen, josta osti 500 kuparitaalarilla Pääkkölän 1/4-manttaalin perintötilan (taulu 777). Tilan aiempi haltija oli ollut majuri ja verovouti Simon Affleck eli Simo Hurtta. Em. Simo Antinpojan poika lienee ollut se Puolangankylän Aaprami Moilanen, joka niinikään 1720-luvulla siirtyi Ristijärvelle Kekkolan 1/8-manttaalin perintötilan isännäksi (taulu 899). Eräs varhaisista tuon ajan muuttajista oli myös Suolijärven Moilalasta Pudasjärven Kurkikylään lähtenyt Lauri Laurinpoika Moilanen (taulu 152).

Seuraavassa asetelmasta esitetään Moilasen suvun ruokakuntien määrä Paltamon emäpitäjän eri kylissä kolmena ajankohtana. Asetelma osoittaa, että 1600-luvulla suvun leviäminen oli vielä verkkaista, mutta 1700-luvun alusta lähtien talouksien määrä alkoi nopeasti lisääntyä.

Moilasen isännöimien talouksien määrä Kainuussa
Kylä 1620-luku 1690-luku 1730-luiku
Puolanka 1 4 4
Suolijärvi - 2 2
Kianta - 1 2
Väyrylä - - 2
Näljänkä - - 3
Ristijärvi - - 1
Melalahti - - 2
Mieslahti - - 1
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com
Viimeksi muokannut tommypohjanen päivämäärä 29.09.2009 00:19, muokattu yhteensä 9 kertaa
tommypohjanen
 
Viestit: 482
Liittynyt: 14.10.2008 21:37

Re: MOILANEN suku, Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja Willa » 18.09.2009 10:52

Hei, asun Ruotsissa ja minulla on huono suomenkieli, mutta minä koitan kirjoita kuitenkin.
Minulla on isän puolessa Per Johansson Moilanen/Kåsamo s. laskettu 1650 ja k.1745-08-16 Pudasjärvi, Puhos. Uskon että nämä kuulu sinun Moilasen sukun.

Per sai poikka Johan Persson Moilanen/Hyttinen s. 1681-06-25 (Pudasjärvi, Rippikirja, 1766-1772 - Kuva 67), k. 1765-03-12. Pudasjärvi, Puhos (Pudasjärvi, Kuolleet, 1737-1775 - Kuva 14). Se sai poikka Per Johansson Moilanen/Hyttinen s.1714-11-11(Pudasjärvi, Rippikirja, 1766-1772 - Kuva 67) ja k.1766-05-14 (Pudasjärvi, Kuolleet, 1737-1775 - Kuva 15)


Asui ja mitä minä olen näistä löytänyt;

Per Johansson Moilanen s.1650, ja Johan Moilanen s.1681-06-25

Puolanka (Paltamo), Suolijärvi, Moilanen 2. Pohjanmaan lääni henkikirja. 1695.s24.
Per Johansson Moilanen, hu.Walborg. bror Lars, bror Påhl hu. Beata. bror Simon.

Puolanka (Paltamo), Suolijärvi, Moilanen 2. Pohjanmaan lääni henkikirja,1705, s.38, 39. Per med hust. Margareta

Puolanka (Paltamo), Suolijärvi, Moilanen 2. Pohjanmaan lääni henkikirja, 1708, s.19. Per med sin hustru Walborg och son Johan

Puolanka (Paltamo), Suolijärvi, Moilanen 2. Pohjanmaan lääni henkikirja,1709, s. 16.
Per Moilanen hu. Walborg, son Johan hu N:

Puolanka (Paltamo), Suolijärvi, Moilanen 2. Pohjanmaan lääni henkikirja, 1713-1713 s.10.
Per Moilanen, son Johan hustrun, son Jacob.

Puolanka (Paltamo), Suolijärvi, Moilanen. Pohjanmaan lääni henkikirja, 1723-1723.s.20. Per med familj är borta.


Pudasjärvi, Puhos by, Cosamo gård. Rippikirja, 1700-1700 - Kuva 101. Kan vara familjen?

Pudasjärvi, Puhos by, Cosamo gård. Rippikirja, 1713-1744 - Kuva 41. (Åren 1713-22.) Bor en Olof Sigfridsson på Kosamo.

Pudasjärvi, Puhos by, Cosamo gård. Rippikirja, 1713-1744 - Kuva 83. (Åren 1723-31) Johan Cosamo
hu Walborg. Piga Brita Eriksdotter (överstruken), Catharina Pollar? (överstruken), Per fader, Per sonen, Cajsa syster.

Pudasjärvi, Puhos by, Cosamo gård. Rippikirja, 1713-1744 - Kuva 153. (Åren 1732-44) Per Kåsamå, sonen Johan, hust. Walborg, sonen Per, syster Carin.


Per Johansson Moilanen s. 1714-11-11 asui ja mitä minä olen löytänyt;


Pudasjärvi, Puhos by, Cosamo gård. Rippikirja, 1713-1744 - Kuva 83. Johan Cosamo
hu Walborg. Piga Brita Eriksdotter (överstruken), Catharina Pollar? (överstruken), Per fader, Per sonen, Cajsa syster.

Pudasjärvi, Puhos by, Cosamo gård. Rippikirja, 1713-1744 - Kuva 153. Per Kåsamå, sonen Johan, hust. Walborg, sonen Per, syster Carin

Pudasjärvi, Puhos by, Cosamo gård. Rippikirja, 1734-1740 - Kuva 56. Per finns med sin hustru.

Pudasjärvi, Puhos by, Hyttinen eller Cosamo gård. Rippikirja, 1745-1766 - Kuva 126. Per står som husbonde här, fadern står nedanför honom.


Pudasjärvi, Puhos by, Hyttinen eller Cosamo gård. Rippikirja, 1766-1772 - Kuva 67. Johan står som husbonde här.

Mukava löytää sinu sukututkimuksen. Ja mitä sinä olet löytänyt.


Terveisiä Sari Wilhelmsson/ syntyneet Naumanen, Ruotsi, Karlskoga
Willa
 
Viestit: 11
Liittynyt: 31.08.2009 14:01

Re: MOILANEN suku, Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja tommypohjanen » 21.09.2009 00:21

Hei Sari.
Kiitos viestistäsi.
Katso:

http://www.jurvansuu.net/moilanen_suku.htm

Olemme sukulaisia.

Osaan suomea ja ruotsia yhtä hyvin.
Jag kan svenska och finska lika bra.

Terveisiä
Tommy Pohjanen, Ruotsi, Skinnskatteberg

http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com
tommypohjanen
 
Viestit: 482
Liittynyt: 14.10.2008 21:37

Re: MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja Willa » 24.09.2009 08:48

Hei Tommy, minulla ei olle nyt aikaa kirjoita pitkä texti nyt. Mutta minulla on muuta Moilasia sukussa. En oikeen tiedä mistä he ovat kotoisin. Vaikka sinä tiedät? Kiitos sinun vastaus. Ja sinä myös asut Ruotsissa, en voisin uskonut.

Hej Tommy, jag har inte tid att skriva något långt svar nu. Men jag har fler Moilanen i släkten. Vet inte riktigt var dom hör hemma. Kanske vet du? Tack för ditt svar. Och du bor också i Sverige, hade jag ingen aning om.

MvH Sari Wilhelmsson
Willa
 
Viestit: 11
Liittynyt: 31.08.2009 14:01

Re: MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja tommypohjanen » 24.09.2009 21:33

Hei Sari.

Jos ilmoitat ketä ovat sinun Moilaset,niin voisin yrittää selvittää.

Moilasia on seuraavalla sivulla:

http://www.jurvansuu.net/moilanen_suku.htm

Ystävällisin terveisin
Tommy Pohjanen

http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com
tommypohjanen
 
Viestit: 482
Liittynyt: 14.10.2008 21:37

Re: MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja Willa » 28.09.2009 09:00

Hei Tommy, tässä on minun kysymyksen, mistä sukusta Jacob Jacobsson Moilanen .1697. on tullut. Simon Moilasesta minulla on tietoa.


Anna Simontytär Molianen s.1753-08-11. Paltamo, Näljänka, Hildula gård no 12, (Suolijärvi, Paltamo Rippikirja.1761-1766 s.200) vihity Påhl Naumanen (Paltamo Rippikirja. 1773-1778, s382.) G.m Påhl Naumanen 1:a ggn.
2:a ggn ca 1794 med Johan Luuckonen Suomussalmi, Moilala no 19.(Suomussalmi, Rippikirja. 1794-1801. s.20.)

Isä Simon Jacobsson Moilanen s.1732-01-30, Paltamo, Näljänka, Hildula gård no 12, Suolijärvi (Paltamo Rippikirja.1761-1766 s.200). k. 1802-06-19. Paltamo, Näljänka, Hildula gård no 12, Suolijärvi. (Suomussalmi rippikirja, 1802-1809.Kuva 147). Vihity 1753-01-17 Margareta Jacobstytär Moilatar. (I socknen utan skrud. Bondsonen. Simon Johansson Måilanen och Pig. Margareta Jacobsdotter Måilanen.) (Paltamo , Syntyneet-vihityt-kuolleet, 1749-1753 - Kuva 10, Paltamo hfl.1761-1766. s.200). k. 1794-01-18. (Suomussalmi, hfl 1794-1801. s.111).

Margaretan isä. Jacob Jacobsson Moilanen s. 1697. (Paltamo , Rippikirja, 1773-1778 - Kuva 408) k.1774-10-25 (Paltamo , Syntyneet-vihityt-kuolleet, 1767-1781 - Kuva 254), Enkling Jacob Jacobi Moilanen död av kräfta(cancer) 76 år gammal. Kiando f.416
Står som död 1773-10-25 i Paltamo , Rippikirja, 1773-1778 - Kuva 408, felskrivning av prästen han dog 1774 enl. döde.
Vaimo Carin Kerätär s. 1695 (Paltamo , Rippikirja, 1767-1772 - Kuva 219). k.1767-07-20, Ruchtinsalmi, Carin Kerätär död av vattusot 74 år gammal, gift. (Paltamo , Syntyneet-vihityt-kuolleet, 1767-1781 - Kuva 241).
En tiedä mihin tämä Jacob Jacobsson Moilanen kuluu.

MvH Sari Wilhelmsson
Lähedän vielä toinen kysymyksen.
Willa
 
Viestit: 11
Liittynyt: 31.08.2009 14:01

Re: MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja Willa » 28.09.2009 09:27

Hei Tommy, tässä on minun toinen kysymyksen, mistä Carin Zachrintytär Moilanen/Kurtti on kotoisin?

Påhl Olofsson Hollappa s.1773-01-14 (Pudasjärvi, Syntyneet, 1766-1775 - Kuva 34)

Asui:
Pudasjärvi, Sotkajärvi, Holappa no 15. Rippikirja, 1799-1804 - Kuva 99
Pudasjärvi, Sotkajärvi, Holappa no 15. Rippikirja, 1773-1778 - Kuva 66.

Isä. Olof Mattsson Holappa s. 1734-03-21(Syntyneet, 1708-1734 - Kuva 58, Rippikirja, 1773-1778 - Kuva 66), k.1791-04-24, Bonden och sexmannen Olof Holappa död av rötfeber. 57 år gammal. Gift ( Pudasjärvi, Kuolleet, 1776-1796 - Kuva 17). Vihity 1754-03-13 (Pudasjärvi, Vihityt, 1736-1775 - Kuva 6) Carin Zachrisdotter Moilanen/Kurtti s. 1734-11-07 (Pudasjärvi, Rippikirja, 1773-1778 - Kuva 66) (Av annans släktforskning framkommer att hon är född i Mäkelä, Suolijärvi, Puolanka.)
k. 1804-11-21, Bondenkan Carin Holappa död av vattusot. 70 år gammal. (Pudasjärvi, Kuolleet, 1797-1809 - Kuva 18).
Asui: Pudasjärvi, Sotkajärvi, Holappa no 15. Rippikirja, 1791-1798 - Kuva 191.

Tiedät kun sinä mistä tämä Carin Zachristytär Moilanen on kotoisin? Sillä on sukunimi myös Kurtti tässä, SSHY - Pudasjärvi , Rippikirja, 1791-1798 - Kuva 191. Kun poikka Påhl on syntynet sen nimi on Moilanen, SSHY - Pudasjärvi , Syntyneet, 1766-1775 - Kuva 34. Kun Carin ja Olof on vihity Carin nimi on Moilanen, SSHY - Pudasjärvi , Vihityt, 1736-1775 - Kuva 6.
Terveisiä Sari Wilhelmsson
Willa
 
Viestit: 11
Liittynyt: 31.08.2009 14:01

Re: MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja Willa » 28.09.2009 21:11

Hej Tommy, näin nyt että minä olen kirjoittanut väärin Simon Johansson Moilanen syntyneet 1732, on sen nimi ei Jacobsson.

MvH Sari
Willa
 
Viestit: 11
Liittynyt: 31.08.2009 14:01

Re: MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja tommypohjanen » 28.09.2009 22:18

Hei Sari.

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen:

Katso:
http://www.geocities.com/sannajuntunen/ ... vi194.html

http://www.helsinki.fi/~tpirhone/sukupuu272.html

Vastaus toiseen kysymykseen:
Suomen Sukututkimusseura
Historiakirjat
Paltamo - kastetut
Syntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi

10.7.1734 23.7.1734 Suolijärfwi Zachris Måilanen Margeta Sepätär Catrina

Katso:
http://www.jurvansuu.net/moilanen_suku. ... a%20jatkoa

Ystävällisin terveisin
Tommy Pohjanen

http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com
tommypohjanen
 
Viestit: 482
Liittynyt: 14.10.2008 21:37

Re: MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja Willa » 29.09.2009 08:19

Hej Tommy, gissade att Jacob hörde till samma Moilanen släkt med "Reissu Antti" kunde bara inte hitta kopplingen. Det har gäckat mig en tid dock.

Ska bli kul att se om inte Zachris hör till den släkten också, skulle tro det. Tusen tack för hjälpen...Vi kanske hörs igen. Jag har fler Moilanen som inte är riktigt klarlagda.

MvH Sari Wilhelmsson
Willa
 
Viestit: 11
Liittynyt: 31.08.2009 14:01

Re: MOILANEN suku, >Puolanka talo ja tila,Puolanka,Kainuu.1550

ViestiKirjoittaja tommypohjanen » 29.09.2009 21:25

Hei Sari.

Jos ilmoitat ketä ovat sinun Moilaset,niin voisin yrittää selvittää.

Ystävällisin terveisin
Tommy Pohjanen

http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com
tommypohjanen
 
Viestit: 482
Liittynyt: 14.10.2008 21:37


Paluu Sukututkimus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa