Digiarkiston keskustelufoorumi

Pyysin ev.lut. seurakunnista tietoja v. 1920 ja 1923 syntyneiden ja jo kuolleiden tätieni kummeista. Sain ilmoituksen, ettei kummeista anneta tietoja, ei edes asianomaisen lapsille, vaan on odotettava, että on kulunut sata vuotta tätieni syntymästä. Muutama vuosi sitten sain oman äitini kastetiedot vuodelta 1925.
Tietääkö kukaan, mihin seurakunnan päätös perustuu? Onko uusi säännös annettu lähiaikoina? Suojellaanko kastetun henkilösuojaa vaiko kummien, hehän ovat joka tapauksessa myös jo kuolleita.
Onko kukaan muu törmännyt samaan ongelmaan? Kummitiedoista olisi tässä tapauksessa paljon hyötyä.

Asiassa en osaa auttaa.
Sanon vain happaman vastalauseeni tähän nykykäytäntöön ja 100 vuoden varoaikaan. Koko 1900-luku on yhä suljettu. Harvassa on edes ensimmäisen vuosikymmenen tiedot.
Tuntuu todella kummalta, että sukututkimus tällä tavoin halutaan tukahduttaa. Ja ihmetellä sopii, mitä salaamista on lapsen kummien tiedoissa. Tuntuu ihan käsittämättömältä kiusanteolta.

Eipä meistä kukaan osaa tässä auttaa, eikä tänne kirjatuilla mielipiteillämme ole mitään vaikutusta. Lainsäädäntöön voimme vaikuttaa vain edustajamme kautta - ja taitaa eduskunnalla olla muita kiireitä. Mutta lainsäädännön ja sen toimeenpanon välillä on aina laintulkinta, joka usein jää toimivan viranomaisen reviirille. Eli aina kun saa tällaisen kielteisen päätöksen, kannattaa pyytää se kirjallisena, ja kysyä tietosuojavaltuutetun näkemystä siitä, onko kieltävää lainkohtaa edes olemassa, onko sitä tulkittu oikein ja onko se kohtuullinen.